perjantai 19. helmikuuta 2016

Rv 25+0

Uutta raskausviikkoa pukkaa <3 Miten sitä jaksaakin olla aina yhtä innoissaan uudesta raskausviikosta :D Päässämme pyörii mitä villeimmät ajatusleikit siitä, minkä näköinen tyllerö sieltä on syntymässä. Olemme niin kovin innoissamme vauvasta, eikä kumpikaan malttaisi odottaa toukokuuta ;)

Sain eilen postissa Kelan päätöksen äitiyspakkauksesta, siinä sanottiin pakkauksen saapuvan 2 viikon kuluessa, IIKS! Nyt pitäisi malttaa enää hetki, ennenkuin pääsee tutkimaan rakkauspakkauksen sisältöä <3 Ensiksi aiomme tutkia pakkauksen miehen kanssa kaksin, mutta tiedän jo nyt, että sen jälkeen sen haluavat hypistellä läpi myös tulevat mummut :D Varsinkin oman äidin intoilu tästä raskaudesta on liikuttavaa seurattavaa :')

Tänään sain käsiini myös jotain muuta raskaushormonien aiheuttamaa. Tilasin nimittäin viikko sitten Bolakorun, ja tänään se vihdoin tuli postissa <3 Rakastan tätä korua, se on kauniimpi, mitä osasin kuvitellakaan. Lisäksi se on ihana muisto tästä raskausajasta, ja toivon, että vauvakin tottuu sen kilinään sekä kohdussa että synnyttyään <3 Bolan aiheuttama helinä oli todella erilainen (eikä ehkä hyvällä sanottuna) mutta äkkiä siihen tottui. Ajatus siitä, että oma tyttäreni voi pitää tätä bolaa odottaessaan omaa esikoistaan, on verraton <3





keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Rv 24+5

25. raskausviikon viimeiset päivät jo menossa, voi pyhä sylvi! Viime päivinä oon jo kokenut pientä paniikkia siitä, että mikään ei ole vielä valmiina. En ole uskaltanut edelleenkään ostaa juurikaan vaatteita, enkä mitään muutakaan suurempaa. Kohta pitäisi alkaa toimia vauhdilla. Rattaat, hoitopöytä... öö? :D Totta puhuakseni, en edes tiedä, mitä tärkeitä hankintoja pitäisi tehdä. Tuntuu, että ollaan miehen kanssa ihan pihalla. Tuskin ollaan ainoat esikoisen odottajat? :D Onneksi lähipiirissä on lapsellisia tuttuja, joilta kysyä apua. Vinkatkaa toki tekin paremmin tietävät esim. rattaiden valintaa helpottavaa/tarpeellista tietoa! Mikä on hyvä merkki ja malli?

Pienen potkut voi nähdä jo mahalla. Aina kun hän päättää jysäyttää potkun mahaani, voi vatsapeitteiden nähdä värähtävän <3 Vauva alkaa olla jo melkoisen voimakas tapaus, potkut on todella napakoita ja voimakkaita. Välillä sitä yllättää itsensä tuijottamasta värähtelevää vatsaansa hymy suupielillä <3 Toki samalla panikoin mietin, kuinka tomera tyttönen sieltä onkaan tulossa, jos potkut ovat nyt jo tällaisia :') Töissä saa pelätä asiakkaiden läsnäollessa voimakasta potkua, niiden aikana silmät tuppaavat levähtää lautasen kokoisiksi :D

Ensi viikolla päästään taas ihailemaan pikkuisen touhuja ultraan. En malta odottaa, voi kun saisimme nähdä hänen kasvoistaan sivuprofiilin tällä kertaa.. Rakenneultran lääkäri oli niin tiukan oloinen tyyppi, että hän tasan tarkkaan tutki ne tarpeelliset ruumiinosat, eikä edes yrittänyt saada pienestä hyvää kuvaa. No, tärkeintä että kaikki on hyvin, I know :)

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Rv 23+5

Eilen oli lääkärin soittoaika tätä ihottumaani koskien. Puhelu oli yhtä tyhjän kanssa, päätettiin että seurailen tilannetta edelleen ja voin kokeilla vielä toista antihistamiinia halutessani. Tilanne ihon kutinan kanssa on ehkä hieman helpottanut, mutta ajattelin vielä viikonlopun aikana hakea toisen lääkkeen testiin.

Eilen töiden lomassa aloin kiinnittää huomiota vauvan liikkeiseen - tai oikeastaan niiden vähyyteen. Koko työpäivän aikana tunsin ainoastaan muutaman hassun, pienen liikkeen. Kotona jatkoin tutkailua, koska ajattelin töiden vievän kuitenkin sen verran huomiotani, etten pystyisi jokaista liikettä observoida. Söin ja join sokeripitoista juomaa - ei mitään. Ihan kuin vauva ei olisi lainkaan reagoinut. Makasin selälläni, kyljelläni, joka asennossa ja tökin mahaani - ei mitään. Illalla en saanut huolta mielestäni, oliko vauvalla kaikki hyvin? Ennen nukkumaan menoa oli pakko turvautua doppleriin, jolla jumputus heti onneksi löytyi <3 Tällä tiedolla uskalsin mennä nukkumaan. Kullannuppuni on ollut öisin aina aktiivisempi, joten aina kun yöllä havahduin unesta, yritin kuulostella liikkeitä - ei mitään.

Tänä aamuna soitin hampaiden kiristelyn jälkeen neuvolaan. Pelkkä ajatuskin sinne soittamisesta edelleen etoo, koska tiedän sen olevan yhtä tyhjän kanssa. No mutta, niinhän se olikin! Odotin takaisinsoittoa 1,5 tuntia ja kerroin tilanteeni ynseällä terveydenhoitajalle, jota tuntui kiinnostavan asiani kuin kilo p****a. Sanoin löytäneeni dopplerilla sydänäänet, johon terkkari totesi kyllästyneenä, että no sittenhän kaikki on hyvin. Seurasi pieni hiljaisuus, jonka aikana tuijotin kyyneleet silmissä ulos ikkunasta suu ammollaan. Aloin olla pelosta ja paniikista herkistyneessä tunnetilassa, ja vielä tämä "lämmin" vastaanotto päälle. Eli nyt kaikki kanssasisaret: jos sydänäänet kuuluu, niin vauvalla on kaikki hyvin! Muistakaa tämä, viis siitä vaikka vauva ei potkisi. Lopettelin puhelua, ja terkkari heltesi sen verran vielä loppuun, että kehoitti soitella huomenna uudelleen, jos liikkeitä ei edelleenkään tunnu.




Tänään olen tuntenut liikkeitä enemmän. Onneksi vietän vapaapäivää, joten olen keskittynyt syömään hyvin ja taisin väliajoin ja koittanut muutenkin saada itseni rentoutumaan. Aina sitä vaan jaksaa ihmetellä, kuinka kiintynyt olenkaan tuohon pieneen ihmeeseen mahassani <3 Hän on nyt jo niin rakas ja tärkeä, hänen vuokseen tekisin mitä vain. Nyt aion nauttia jokaisesta pienestä liikkeestä, jonka mahassani vain tunnen.



lauantai 6. helmikuuta 2016

Rv 23+1

Viimeisen parin viikon ajan olen taistellut inhottavan, kutisevan ongelman kanssa. Aluksi huomasin, että ihoani kutittaa kaikkialta, siis ihan kaikkialta. Parin päivän kuluttua raapimiini kohtiin alkoi nousta pieniä näppylöitä. Nyt näppylöitä on noussut kaikkialle. Aluksi kutina oli pahinta iltaisin ja suihkun jälkeen, mutta nyt iho kutiaa 24/7.

Viime viikolla soitin neuvolaan kysyäkseni apua. Neuvottiin varailemaan terveyskeskuksesta aikaa. Samalla määrättiin sappi- ja maksa-arvojen katsomiseksi verikokeet, jotta mahdollinen hepatoosi saataisiin poissuljettua. Hepatoosista ei verikokeiden mukaan ollutkaan kyse, olisihan se ollut raskausviikkoihinkin nähden liian aikaista. Lääkärin vastaanotolla kävin tällä viikolla, mutta mitään varmaa diagnoosia en saanut. Lääkäri määräsi antihistamiineja, joiden syömisen aloitin keskiviikkona. Jo samana iltana huomasin saavani rytmihäiriöitä. Eilen pari tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen sama toistui - mutta paljon voimakkaampana. Rytmihäiriöitä tuli monta peräkkäin ja tuntui, että sydän irtoaa rintakehästä. Lisäksi en ole huomannut lääkkeen auttavan mitenkään ihon kutinaan.

Ihon kutina on vetänyt mieleni matalaksi. Se on todella häiritsevää, ja lisäksi iho alkaa olla raapimisesta niin rikki, että raapiminen on todella kivuliasta. Eilen kävin jälleen parissa uudessa verikokeessa, joiden tulokset kuulen maanantaina lääkärin soittoajassa. Sitä odotellessa ei auta kuin rasvailla ihoa ahkerasti, tuota määrättyä antihistamiinia en uskalla enää syödä rytmihäiriöiden vuoksi.

Onko kellään kokemusta tällaisesta iho-ongelmasta raskauden aikana? Apua todella tarvittaisiin :)

perjantai 5. helmikuuta 2016

Rv 23+0

Eilen oli kolmannen neuvolan vuoro. Eipä siellä mitään uutta tapahtunut; painoa, verenpainetta ja hemoglobiinia. Lisäksi otettiin ensimmäinen sf-mitta, joka oli 19cm. Tämä meni kuulemma just eikä melkein keskikäyrillä ;) Sydänääniä päästiin kuuntelemaan, vaikka vauvalla olikin juuri sillä hetkellä pieni jumppatuokio menossa <3 Tietyt kuulemamme äänet olivat kuulemma vauvan viuhtomista käsillään :') Kyllä siinä meinasi mammalta päästä itku!

Pikkuinen potkii ja myllertää mahassa, ja tunnen liikkeitä jokainen päivä <3 Mies ei ole vielä päässyt tuntemaan ihania pienia muksahduksia. Harmiteltuani asiaa neuvolassa, terkkari lohdutti kertomalla, että vauva yleensä rauhoittuu, kun mahalle tulee vieras käsi. Hän kuulemma erottaa, koska kyseessä on äidin käsi ja koska isän käsi. Aww, nyt ei enää haittaa, ettei mies liikkeitä vielä tunnekaan :) 

Perhevalmennuksesta oli lyhyesti puhetta, mutta jouduin heti alkuun kertomaan, että näihin osallistuminen on meille mahdotonta miehen töiden vuoksi. Saimme myös sen tärkeimmäin: raskaustodistuksen äitiyspakkauksen hakemista varten. Eilen illalla laitoimme sen vetämään, nyt vaan  koitetaan odotella sen saapumista ;)