torstai 31. maaliskuuta 2016

Rv 30+6

Täällä kirjoittelee hormonihöyryinen tuleva mamma. Tämän päivän oon painellut kotona ympäri kämppää, järkkäillen asuntoon tilaa vauvalle. Oon pessyt vauvan pyykkiä, järjestellyt kaappeja ja raivannut tilaa tulevalle asukkaalle. Ennen tätä oon vaan tuskaillut, että kaikki tämä pitäisi vielä tehdä, mutta tiistain ultran jälkeen iski konkretia. Vauvahan on täälä laittoman aikaisin.

Tiistaina meillä oli siis taas ultra Naikkarilla. Diabetekseni vuoksi vauvan koko jännitti, varsinkin kun vatsakin tuntuu ottaneen kasvuspurtin. Murunen oli kuitenkin hyvän kokoinen, 1560 grammaa. Muutenkin kaikki näytti niin hyvältä, kun vaan vielä näyttää voi. Lääkäri kuitenkin totesi sivulauseessa, että synnytyshän käynnistetään sairauteni vuoksi viimeistään viikolla 38. Nyökyttelin vaan tyytyväisenä, mutta matkalla kotiin tajusin asian. Siihen on kuutisen viikkoa aikaa. Se on aivan naurettavan lyhyt aika! Neljä viikkoa siitä yritän olla vielä töissäkin! Voi a-p-u-a.

Vauva-kultani on alkanut hikotella. Viime lauantaina tajusin ensimmäisen kerran ihanat nytkähtelyt mahassani, ja tämän jälkeen vauva on alkanut nikotella pari kertaa päivässä. Olen lukenut, että muut mammat kokevat hikottelun ärsyttävänä, mutta itse rakastan sitä - ainakin vielä. En voi olla huvittumatta ajatuksesta, että pikkuisella on oikeasti hikka <3 Kuinka malttamattomana täälä odottelemmekaan vauvaamme, ihan uskomatonta että pian meitä on kolme <3

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Rv 29+5

Hurjissa viikoissa mennään, en voi uskoa tätä todeksi! 30. raskausviikko on kohta jo lopuillaan. Maha on ottanut viimeisen parin viikon aikana hurjan kasvuspurtin, pelottaa ajatella, miltä näytän kuukauden päästä :D Muuten kaikki on mennyt suht hyvin, mitä nyt närästää niin että itkettää ja alaselkä vaivaa. Tiistaina olisikin taas ultran vuoro, minkäköhän näköinen ja kokoinen vauveli siellä mahtaa nyt olla :') <3 Sukupuolellekin olisi kiva saada vielä varmistus.

Blogin suhteen olen pyöritellyt viime aikoina monenlaisia ajatuksia. Ensin ajattelin kirjoittamisen lopettamista täysin, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Olen miettinyt pienimuotoisia uudistuksia, johon kuuluisi myös blogin nimen muuttaminen ja samalla siis uuden blogin perustaminen. Olemassaolematon kun tuntuu olevan pian varsin olemassaoleva <3

Pari kuukautta, ja meidän kanssa asuu täälä pieni vauva.. Ajatus on niin herkistävä, mutta samalla pelottava. Edelleen saan nipistellä itseäni, että tajuaisin tämän olevan totta, eikä ainoastaan maailman ihaninta unta <3

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Rv 26+5

Nolottaa palata näin pitkän hiljaisuuden jälkeen ja vielä ilman hyvää syytä. Aikaa olisi ollut, en vaan ole saanut aikaiseksi. Viimeisen viikon olen ollut sairaslomalla, kova flunssa sai otteen meistä. Vatsa senkun kasvaa kasvamistaan, välillä tuntuu että repeän liitoksistani :D Raskausarpia ei ole onneksi vieläkään ilmaantunut.

Suurin tapahtuma sitten viime postauksen on lastenvaunujen hankkiminen. Löysimme hyvän tarjouksen Brion yhdistelmävaunuista, joten laitoimme ne tilaukseen. Tuolla nurkassa ne nyt tönöttävät, aina ohi kulkiessani jään hölmistyneenä tuijottamaan niitä: miten tänne tuollaiset on päätyneet? :D Kovasti tekisi mieli mennä kruisailemaan ulos vaunujen kanssa, mutta ehkä vielä ei ole sen aika :D

Toinen yhtä suuri tapahtuma viime viikolta on äitiyspakkaus, vihdoin se saapui! <3 Jo pelkän laatikon katseleminen sai kyyneleet valumaan pitkin poskia :') Niin kauan haaveilin tuosta pakkauksesta, ja siinä se nyt on <3 Täynnä mitä ihanimpia vaatteita pienelle. Tätä on käynyt hypistelemässä jo toinen tulevista mummuistakin :D

Viime viikolla meillä oli myös ylimääräinen ultra. Vauvalla oli kaikki hyvin ja hän painoi jo hieman yli 800 grammaa. Näimme muutaman armollisen sekunnin kasvojen sivuprofiilia, ja noiden sekuntien ajan pikkuinen toi myös toisen kätensä kasvojensa viereen <3 Siinä meinasi tältä mammalta taas tirahtaa muutama onnenkyynel :') Pikkuisemme näytteli myös varsin edustuskelpoista, sillä  automatkalla sairaalaan aloin tuntea potkut rintojen alapuolelle eli hän oli pää alaspäin, mitä hän oli siis vielä ultrankin aikana. Näin hän ei siis ikinä yleensä ole, vaan saan potkuja aina virtsarakkoon ja peräsuoleen päin :D Hyvin näytelty, pikkuinen!