Rv 20+0

Heipä hei puoliväli! Tai ainakin virallinen puoliväli, koen vahvasti että oman raskauteni puoliväli meni jo 2-4 viikkoa sitten. Uskon tämänkin tyypin syntyvän etuajassa :)

Eilen kävin rakenneultrassa. Vielä viikko ennen sitä ihmettelin rauhallista oloani ja taisin tokaista rakenneultraa edeltävänä iltana miehelleni, että en ole vielä valmis rakenneultraan. Ultrissa tulee käytyä nykyään yksin, kun mies jää odotustilaan tytön kanssa. Odotustilassa sain kunnon jännitystärinän päälle, ajat olivat 10 minuuttia (vain) myöhässä.

Huoneessa odotti eri lääkäri kuin viime kerralla, erittäin mukava nuorehko nainen. Kerroin heti jännityksestäni, joten aloimme heti ultraamaan. Sukupuolen ilmoitin haluavani tietää. Ruudulle lävähti pieni peppuansa näyttäen <3 Ultra kesti kauan, kun kaikki rakenteet tutkittiin tarkasti. Kaikki oli onneks hyvin, samoissa viikossa pysytään edelleen. Painoarvio oli 302g.

Haarovälissä lääkäri ilmoitti näkevänsä "jotain". Käännyin katsomaan lääkäriä silmät suurena, ja hän suomensi: "kivespussit". Poikaa olimme kovasti molemmat toivoneet, kuka nyt ei haluaisi yhden molempia sukupuolia. Voi sitä onnen ja rakkauden määrää, mikä minut valtasi! Olin täysin varma että saisimme toisen tytön, siksi yllätys oli valtava <3 Kotiin viemiseksi sain kaksi ihanaa kasvoprofiilikuvaa, joissa toisessa pieni näyttää korrektisti keskisormea :') Autossa näytin miehelleni ultrakuvat ylpeänä ja sanoin: "siinä on sun poikas".
Loppumatkan itkimme onnesta <3

Rv 18+2

Alle kaksi viikkoa rakenneultraan, voi kauhistus.. Aika on niin pitkää, päivät matelevat, eikä ole mitään tapahtunut (mikä on tosin hyväkin juttu). Tuleva isosisko puhuu vauvasta päivittäin, mikä on todella hellyyttävää.

Keskiviikkona pääsin käymään neuvolalääkärin vastaanotolla. Vastassa oli itseäni nuorempi naislääkäri, joka oli niin epävarma kaikesta että ihan pelotti. Sisätutkimukselle ei ollut tarvetta, joten käytimme koko ajan ultralla fiilistelyyn. Siellä se pieni mötkötti kohdussani ja heilutteli käsiään ja jalkojaan <3 Koko ajan hän oleili selkä meihin päin, mutta yritimme kurkkia myös vauvan haaroväliä. Lääkäri oli niin kovin epävarma, ettei osannut tulkita näkemäänsä. Aluksi hän sanoi nähneensä tytön, mutta sen jälkeen myös jotain poikamaista :D Lähdin siis vastaanotolta samoilla tiedoilla kun sinne tullessanikin. Syke oli 148, muuta emme katsoneet.

Ensimmäisessä raskaudessani en päässyt ollenkaan neuvolalääkärille, ja olisin nytkin pärjännyt mainiosti ilman sitä. Onko teidän neuvolalääkärikäynnit olleet yhtä turhia kuin minun?