Tänne kuuluu pääosin hyvää. Närästys ja alaselkäkivut ovat saapuneet ilahduttamaan elämääni joka päivä. Rennie-tabletteja menee vuorokaudessa hirvittävä määrä, eikä niistä saatu apu ole paras mahdollinen. Työpäivän aikana (ja varsinkin jälkeen) alaselkää alkaa vihloa, ja loppupäivä menee kotona vaappua ja kumarassa kävellen. Ideaalitapauksessa olisin töissä vielä 8 viikkoa ennen kesäloman alkua, mutta tällä hetkellä tuntuu että nämä jäävät vain kaukaisiksi haaveiksi. Onneksi saan kuitenkin aloittaa äitiyslomani pitkällä kesälomalla.
Doppleria en ole käyttänyt enää moneen viikkoon, koska poikamme on kovin vilkas- ja voimakasliikkeinen. Kovat potkut jysähtelevät vatsaani varsinkin iltaisin, ja olemmekin miehen kanssa päässeet jo monta kertaa niitä fiilistelemään ja nauramaan. Pieni tuntuu myös hikkailevan jo monta kertaa päivän aikana. Vatsani on jo kasvanut kivasti, mutta sitä peittävän rasvakerroksen vuoksi se näyttää kohtuuttoman suurelta. Moni onkin jo kysynyt että olenko todella vasta 23. viikolla.. Tuntuu olevan vakio, että on maha iso tai pieni, sitä voi arvostella kovinkin sanavalinnoin missä ja milloin vain.
Neuvolassa tuli käytyä taas viime viikolla, käynti oli taas perinteinen syke-hemoglobiini-pissanäyte -käynti, mikä ei tarjoa ratkaisua eikä apua mihinkään mainitsemaani vaivaan. Vauvan syke seikkaili 140 molemmin puolin. Ensimmäisessä raskaudessa neuvolakäynnit olivat suuria kohokohtia, nyt ne ovat pakollinen ajanhaaskus ja riesa. Onneksi Naistenklinikan käyntejä on enemmän ja ne priorisoidaan neuvolakäyntien edelle.
Viime päivinä olen alkanut tuntea harjoitussupistuksia. Ne tuntuvat kestävän melko kauan, mutta levolla menevät ohi.
On hassua, miten erilaisia tytön ja pojan odotukset ovat jo tähän mennessä olleet, olo on välillä niin kurja, että voisi kuvitella ensimmäisen kolmanneksen olevan menossa. Seuraavaksi ajattelinkin tehdä postauksen tyttö- ja poikaodotuksen eroista kohdallani, jahka saan aikaiseksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kommentistasi ❤️