Uusi aika vol. 2

Kohta kaksi kuukautta olen ollut myös pienen poikavauvan äiti. Jo niin isoksi kasvanut tyttömme muuttui isosiskoksi, meistä tuli neljä henkinen perhe <3

Loppuraskaus oli todella rankka, suorastaan kamala, mutta nyt se on jo unohtunut. Poika syntyi todella hyväkuntoisena rv 35+4, vaikka sektio tehtiinkin kiirehtien päivystyksen kautta, koska poika lakkasi liikkumasta vatsassani. Sektiosta toipuminen meni yhdessä hujauksessa.

Elämä on hyvää ja mitään enempää en voisi toivoa. Blogin jatkosta en osaa vielä sanoa, tällä hetkellä tämä tuntuu turhalta, siellä enää ei ole aihetta kirjoittamiseen lapsettomuuden saralta.

PS. Jos joku joskus kehottaa teitä yrittämään toista lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla, koska "samalla se toinen siinä menee", älkää uskoko. Ei se mene :D Kiitän joka päivä mielessäni lapsettomuuttani siitä, että lapsillemme tuli yli 3 vuotta ikäeroa.

Rv 22+3

Tänne kuuluu pääosin hyvää. Närästys ja alaselkäkivut ovat saapuneet ilahduttamaan elämääni joka päivä. Rennie-tabletteja menee vuorokaudessa hirvittävä määrä, eikä niistä saatu apu ole paras mahdollinen. Työpäivän aikana (ja varsinkin jälkeen) alaselkää alkaa vihloa, ja loppupäivä menee kotona vaappua ja kumarassa kävellen. Ideaalitapauksessa olisin töissä vielä 8 viikkoa ennen kesäloman alkua, mutta tällä hetkellä tuntuu että nämä jäävät vain kaukaisiksi haaveiksi. Onneksi saan kuitenkin aloittaa äitiyslomani pitkällä kesälomalla.

Doppleria en ole käyttänyt enää moneen viikkoon, koska poikamme on kovin vilkas- ja voimakasliikkeinen. Kovat potkut jysähtelevät vatsaani varsinkin iltaisin, ja olemmekin miehen kanssa päässeet jo monta kertaa niitä fiilistelemään ja nauramaan. Pieni tuntuu myös hikkailevan jo monta kertaa päivän aikana. Vatsani on jo kasvanut kivasti, mutta sitä peittävän rasvakerroksen vuoksi se näyttää kohtuuttoman suurelta. Moni onkin jo kysynyt että olenko todella vasta 23. viikolla.. Tuntuu olevan vakio, että on maha iso tai pieni, sitä voi arvostella kovinkin sanavalinnoin missä ja milloin vain.

Neuvolassa tuli käytyä taas viime viikolla, käynti oli taas perinteinen syke-hemoglobiini-pissanäyte -käynti, mikä ei tarjoa ratkaisua eikä apua mihinkään mainitsemaani vaivaan. Vauvan syke seikkaili 140 molemmin puolin. Ensimmäisessä raskaudessa neuvolakäynnit olivat suuria kohokohtia, nyt ne ovat pakollinen ajanhaaskus ja riesa. Onneksi Naistenklinikan käyntejä on enemmän ja ne priorisoidaan neuvolakäyntien edelle.

Viime päivinä olen alkanut tuntea harjoitussupistuksia. Ne tuntuvat kestävän melko kauan, mutta levolla menevät ohi.
On hassua, miten erilaisia tytön ja pojan odotukset ovat jo tähän mennessä olleet, olo on välillä niin kurja, että voisi kuvitella ensimmäisen kolmanneksen olevan menossa. Seuraavaksi ajattelinkin tehdä postauksen tyttö- ja poikaodotuksen eroista kohdallani, jahka saan aikaiseksi :)

Rv 20+0

Heipä hei puoliväli! Tai ainakin virallinen puoliväli, koen vahvasti että oman raskauteni puoliväli meni jo 2-4 viikkoa sitten. Uskon tämänkin tyypin syntyvän etuajassa :)

Eilen kävin rakenneultrassa. Vielä viikko ennen sitä ihmettelin rauhallista oloani ja taisin tokaista rakenneultraa edeltävänä iltana miehelleni, että en ole vielä valmis rakenneultraan. Ultrissa tulee käytyä nykyään yksin, kun mies jää odotustilaan tytön kanssa. Odotustilassa sain kunnon jännitystärinän päälle, ajat olivat 10 minuuttia (vain) myöhässä.

Huoneessa odotti eri lääkäri kuin viime kerralla, erittäin mukava nuorehko nainen. Kerroin heti jännityksestäni, joten aloimme heti ultraamaan. Sukupuolen ilmoitin haluavani tietää. Ruudulle lävähti pieni peppuansa näyttäen <3 Ultra kesti kauan, kun kaikki rakenteet tutkittiin tarkasti. Kaikki oli onneks hyvin, samoissa viikossa pysytään edelleen. Painoarvio oli 302g.

Haarovälissä lääkäri ilmoitti näkevänsä "jotain". Käännyin katsomaan lääkäriä silmät suurena, ja hän suomensi: "kivespussit". Poikaa olimme kovasti molemmat toivoneet, kuka nyt ei haluaisi yhden molempia sukupuolia. Voi sitä onnen ja rakkauden määrää, mikä minut valtasi! Olin täysin varma että saisimme toisen tytön, siksi yllätys oli valtava <3 Kotiin viemiseksi sain kaksi ihanaa kasvoprofiilikuvaa, joissa toisessa pieni näyttää korrektisti keskisormea :') Autossa näytin miehelleni ultrakuvat ylpeänä ja sanoin: "siinä on sun poikas".
Loppumatkan itkimme onnesta <3

Rv 18+2

Alle kaksi viikkoa rakenneultraan, voi kauhistus.. Aika on niin pitkää, päivät matelevat, eikä ole mitään tapahtunut (mikä on tosin hyväkin juttu). Tuleva isosisko puhuu vauvasta päivittäin, mikä on todella hellyyttävää.

Keskiviikkona pääsin käymään neuvolalääkärin vastaanotolla. Vastassa oli itseäni nuorempi naislääkäri, joka oli niin epävarma kaikesta että ihan pelotti. Sisätutkimukselle ei ollut tarvetta, joten käytimme koko ajan ultralla fiilistelyyn. Siellä se pieni mötkötti kohdussani ja heilutteli käsiään ja jalkojaan <3 Koko ajan hän oleili selkä meihin päin, mutta yritimme kurkkia myös vauvan haaroväliä. Lääkäri oli niin kovin epävarma, ettei osannut tulkita näkemäänsä. Aluksi hän sanoi nähneensä tytön, mutta sen jälkeen myös jotain poikamaista :D Lähdin siis vastaanotolta samoilla tiedoilla kun sinne tullessanikin. Syke oli 148, muuta emme katsoneet.

Ensimmäisessä raskaudessani en päässyt ollenkaan neuvolalääkärille, ja olisin nytkin pärjännyt mainiosti ilman sitä. Onko teidän neuvolalääkärikäynnit olleet yhtä turhia kuin minun?

Rv 16+0

Täällä ollaan edelleen, elossa ja raskaana. Viikot ovat madelleet ja olo on melko kehno. Ensimmäisessä raskaudessani kärsin oireettomuudesta (whaaat?) mutta nyt oireita on edelleen. Seesteinen raskaus ei alkanut rv 12:n jälkeen, vaan pahoinvointi ja hillitön väsymys ovat edelleen läsnä. En muista, olenko koskaan ollut näin veltto ja saamaton, pienikin ponnistus tuntuu täysin mahdottomalta. Mutta kun muistan, mikä palkinto tämän kaiken takana on, nämä oireet eivät tunnu missään.

4 kuukautta on siis raskautta takana ja mahankin tunnen näiden omien vatsamakkaroiden  alla. Kohdun yläraja tuntuu jo melkein navan kohdalla. Dopplerilla tulee kuunneltua sydänääniä melkein päivittäin, ja aina ne sieltä löytyvät. Usein saan mojovia potkujakin suoraan doppleriin.

Löysinpä rv 15+5 jotain muutakin: pienet liikkeet vatsassani <3 Järkihän siinä meinasi lähteä, kun oma pieni möyri vatsassa. Liikkeet on nyt helppo tunnistaa,kun tietää millaisia liikkeitä niiden pitäisi olla. Ne ovat kuitenkin vielä niin hentoja, että parhaiten ne tunnistaa iltaisin sängyssä täydessä hiljaisuudessa.

Parin viikon päästä pääsen käymään neuvolalääkärillä, ja siitä on pari viikkoa aikaa rakenneultraan. Aika, kuljehan pian eteenpäin että pääsen taas näkemään pikkuiseni.