lauantai 26. joulukuuta 2015

Rv 17+1

Joulu alkaa olla taputeltu. Aatto vietettiin miehen kanssa oman perheeni luona, muut pyhät appivanhemmilla. Myös vauva sai ensimmäiset lahjansa. Just ja just pystyttiin välttymään kyyneliltä, kun paketista paljastui pieni potkupuku ja tutteja. Voi vauva, kuinka paljon täällä kaikki sinua odottaakaan <3 Tämän vuoden joulu oli niin erilainen kuin edellisen vuoden. Vuosi sitten itkin ja olin varma, etten selviä koko joulusta. Nyt olin se pullantuoksuinen tuleva äiti, joka ei pysynyt housuissaan. 

Maha on käyttäytynyt viime päivinä oudosti. Iltaisin se on järkyttävän turvonnut. Aamulla pystyn jo näkemään ja kopeloimalla tuntemaan pienen pömpön. Nytkö se pullahdus alkaa tapahtua <3

Eilen illalla kuuntelin, tai no myönnettäköön, salakuuntelin mieheni ja appivanhempieni keskustelua. Kuulin, kuinka mieheni kertoi rakastavansa minua ja minun olevan paras mahdollinen vaimo. Kuinka meille on tulossa vauva, ja kuinka hän ei malttaisi odottaa enää hetkeäkään vauvaamme. Painoin otsani ovenkarmia vasten ja annoin kyynelten tulla. Onnenkyynelten, jotka kumpusivat jostain niin syvältä, ja joita olin niin kauan kaivannut. Katsoin ikkunan kautta heijastustani ja pientä turvonnutta vatsakumpuani. 

Siinä se oli. Elämäni onnellisin hetki. 

perjantai 18. joulukuuta 2015

Rv 16+0

Vautsi. Vielä viikko niin 4 kuukautta on täynnä! En voi uskoa tätä todeksi, kuinka nopeasti aika on loppuen lopuksi mennytkään! 

Mieltäni on hallinnut viimeiset kaksi viikkoa ihan älytön pastellinvärinen kupla. En mieti mitään muuta kuin vauvaamme, joka on rakkainta  ja arvokkainta, mitä tiedän. Mies on jopa ilmaissut huolensa minua kohtaan, olen kuulemma kummallinen :D Olen niin kiintynyt häneen jo nyt, tekisin mitä vaan hänen vuokseen. Aamulla kun herään, vauva on ensimmäisenä mielessäni. Mielessä käy usein (lue: monta kertaa päivässä) ajatus ultrasta, jotta näkisimme vauvan taas kerran. Kaipaisin niin kovasti jotain konkretiaa tähän odotukseen. Onko kohdussani todella joku?

Mahakaan ei ole vielä kasvanut. Nännit ovat kipeytyneet tällä viikolla ihan kummallisiksi, ne ovat ä l y t t ö m ä n kipeät ja arat. Pelkkä rintsikoiden laittaminen on tuskaa. Hmm.. Kai tuota voisi kutsua oireeksi? :D En olekaan siis täysin oireeton! 

Eilen tulin kaapista ulos töissäkin. Esimies ja työkaverit saivat tietää raskaudestani vihdoin ja viimein. Vastaanotto oli hellyyttävä ja onnellinen. On paljon kevyempi olla, kun salaisuus on pullautettu ulos suusta :)


tiistai 15. joulukuuta 2015

Rv 15+4

Voi tätä hilaiseloa blogin puolella! Kirjoittaminen tuntuu olevan viimeisenä to do -listallani :D Yritän parantaa tapani. 

Viikonloppuna tultiin kaapista ulos. Kerroimme vanhemmillemme ja isovanhemmille vauvauutiset ja voi mikä vastaanotto uutisilla oli! Paljon onnenkyyneliä ja halauksia, voi tätä onnen määrää :') Välillä oli liikuttava katsella muiden intoa ja onnea, kun ei itse oikein vieläkään tajua, mitä on tapahtumassa. Mutta nyt on niin paljon helpompi hengittää, kun kaikki tietävät ja odottavat rakkaudella kanssamme <3

Eilen meillä oli toinen neuvolakäynti. Se ei sisältänyt juuri mitään merkittävää. Painoa, verenpainetta ja hemoglobiinia. Sydänääniä päästiin kuuntelemaan ja vauva olikin heti mestoilla. Saimme pitkään kuunnella tasaista jumputusta, terkkarimme kertoi sykkeen olevan 140-150 paikkeilla ja kuulosti kuulemma hyvältä. Niin meistäkin :) Seuraavan kerran  näemme vasta helmikuussa, toivottavasti olen sillon hieman eri näköinen ;)

Mahan kasvamista en malttaisi odottaa enää hetkeäkään! Joka päivä tiirailen peilin edessä, että joko?! Pieni kumpu alavatsalla komeilee, mutta ei mitään muiden silmiin paistavaa. Ehkä pian? ;)




tiistai 8. joulukuuta 2015

Rv 14+4

Flunssaiset terveiset täältä ruudun takaa. Loppuviikon  saikku jatkui alkuviikon saikulla, eikä olo ole antanut myötä muuta kuin makaamiselle. Tänään on ensimmäinen hieman parempi päivä. Sairastaminen on nostanut pientä huolta ja ahdistuneisuutta vauvan voinnista. Dopplerilla pikku jumputtajaa olen kyllä kuunnellut, joten toivottavasti hän voi ihan hyvin :) 

Raskausrintamalle ei kuulu mitään ihmeempiä. Viikonloppuna otamme suunnan omalle ja miehen kotiseuduille aikeenamme kertoa raskaudesta. Ja voin tunnustaa, että kyllä jännittää!! En osaa sanoa vielä, miten ja missä tilanteessa aiomme uutisemme kertoa. Toivottavasti luvassa on halauksia ja onnen kyyneleitä :)

Ensimmäisiä liikkeita ja mahan kasvamista odotan jo niin malttamattomana! Niitä saan kyllä varmasti vielä hetken aikaa odottaa :) Voi kun onnistuisin nyt rentouttamaan itseni niin, että pystyisin nauttimaan näistä (toivottavasti) viimeisistä seesteisistä ja "näkymättömistä" hetkistä ;)

 



torstai 3. joulukuuta 2015

Rv 13+6

Tän raskausviikon viimeistä päivää viedään. Tänne on rantautunut flunssa ja törkeä kurkkukipu, joka ajoi hakeen tänään saikkua. Sitä napsahtikin koko loppuviikoksi. Hoitajan kanssa tuli juteltua myös raskausajasta ja siitä, kuinka luonnonoikku olen tän oireettomuuteni kanssa :D Jouduin vielä antamaan nielunäytteen angiinaepäilyn ja kurkkukivun vuoksi :/

Vauvaa tulee kuunneltua tosi usein dopplerilla. Ihmeellistä, miten syke löytyi alussa häpyluun alta, nyt pieni pumputus tulee heti korviin, kun dopplerin laskee alavatsalle. Kaveri taitaa kasvaa hurjaa vauhtia <3 Haaveiltiin miehen kanssa siitä, että pääsisi taas näkemään Hänet. Nyt raskaudessa on taas sellainen tasainen vaihe menossa, kun mitään ultraa tms ei ole tämän vuoden puolella tulossa, eikä mahakaan vielä näy. Häpyluun yläpuolella huomaamme kyllä miehen kanssa pienen suloisen kummun <3 Kuinka paljon odotankaan, että maha alkaa kasvaa! Se onkin ensimmäinen merkki, josta tiedän mahassani kasvavan ihmisen :) 

Välillä pitää katsoa jääkaapin ovessa olevaa ultrakuvaa, jotta tajuaa olevansa raskaana. Elämäni onnellisinta aikaa <3 Edes joulu ei tänä vuonna ahdista, melkeinpä odotan sitä.