tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kp1, yk 1000

Tänään päästiin vihdoin ja viimein uuteen kiertoon, tasan 2 viikkoo viimesen Teron jälkeen :) soittelin Naikkarille jo, sieltä tuli ohjeeks alottaa kp 5 Gonal-f annoksella 50/pvä. Kp 10 ultra ja verikoe. Jännittää kivalla tavalla, pitkästä aikaa saadaan taas vähän actionia ;)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tämä hetki

Piiiitkästä aikaa taas luonani vierailee todella ärhäkkä malttamattomuus. Varmaan tää uuden kierron odottelu sai tän aikaseks. Raskausuutisia paukkuu kaikkialta, ja me täälä odotellaan tekemättä mitään. Viimeset kaks kuukautta ollaan vaan odoteltu. Mieskin sanoin, että tuntuu ettei oltais puoleen vuoteen oltu hoidoissa. Mutta niinhän se melkein onkin. Viimeksi 4 kuukautta sitten oli onnistunut inseminaatio (onnistunu ja onnistunu). 

Istuin autossa miehen vieressä, ja kyyneleet valui silmistä. Mielessä  pyöri kamalin ajatus ikinä; me ei taideta ikinä saada lasta. Tää kaikki tuntuu nyt taas niin hitaalta ja ajatus omasta lapsesta kaukaiselta ja mahdottomalta. Hoidoissa meillä menee vielä niin paljon aikaa. Oon niin vihanen itselleni, miks lähdettiin vielä tähänki inseminaatioon. Olenko minä itse kuitenkin se, joka pinaa minua eniten?

Mieheni oli pari päivää sitten kovin vakuuttunut, että voin olla raskaana, kun vuotoakaan ei kuulu. Ihailen hänen optimismiaan; vielä hän jaksaa uskoa ihmeisiin, vaikka yritystä on takana kaksi vuotta. Pussasin häntä otsalle ja kutsuin hölmöksi. Samanlailla jaksoin alussa uskoa, että meitäkin saattaisi kohdata mitä iloisin yllätys. Mutta kun ei. Me ei olla niitä, jotka tekee välikierroilla ihmeitä ja saakin yhtäkkiä huomata olevansa raskaana. Tuo on muuten itselleni maailman oudoin ilmaisu. Miten se voi tulla yllätyksenä jollekin?

Meille on selvästi tarkoitettu se pisin tie. En tiedä, mihin se tie johtaa, enkä ehkä haluakaan tietää. Vaikka totuus onkin se, että siellä tien päässä ei voi olla mitään kauheampaa kuin tämä hetki. 

torstai 26. maaliskuuta 2015

Herkistyminen ja hermostuminen

Kävin tänään muissa asioissa sairaanhoitajan juttusilla, hän näki tiedoistani kertomukset lapsettomuushoidoista. Enpä ole aikoihin yhtä empaattista hoitajaa nähnyt. Hän eli todella surussa ja ahdistuksessa mukana ja samalla yritti myös luoda toivoa ja tsempata.

Käynnistä jäi todella hyvä mieli, vaikka asiasta puhuminen nosti tunteet pintaan. Kotiin päästyäni lueskelin uutisia ja silmiin pomppasi uutinen:  Jannika B paljastaa Me Naisissa: ”Raskaus onnistui heti, kun sille annettiin mahdollisuus”. Perkele. Ensinnäkin pahin pyrkyripariskunta mitä tiedän + täysin kuuntelukelvoton musiikki. Sitten mennään laukomaan tällästä. Ymmärrän sen, että raskaudesta voi iloita, mutta tuollaista kommenttia en oo ennen kuullu moukkamaisimmankaan ihmisen suusta. Kiitos ja anteeksi. 

Ps. Ei ole vuoto vieläkään alkanut.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Haloo

Lämmöt on edelleen yli 37, rinnat piukeet ja kipeet eikä vuotoo näy missään. Kaippa tässä viikon saa vielä vuotoo odotella, sitten soittelen polilta apua. Eka kerta kun näin käy, vuoto on aina enne alkanu Teroilla säännöllisesti. Raskaustestit negaa.

Haloo kroppa, vähän pökköö pesään nyt :)

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Luulotautinen

Tein aamulla raskaustestin, mikä oli ylläri ylläri negatiivinen. Puoli tuntia testin tekemisen jälkeen olin näkevinäni viivanpaikan, niin olemattoman ettei kukaan muu sitä olisi nähnyt. Kai sitä testissä näkee mitä haluaa. Onneks en menny miehelle esitteleen testiä, olis varmaan pitäny mua hulluna.

Kyllä harmittaa kun vuoto ei ala, tänään se "normaalisti" alkais. Eipä kroppa oo ennen tehny tällasta Terojen kans.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Ironinen maailma

Kanavasurffailin hetken ja silmiin pomppasi ohjelma Sixteen & pregnant. Ai oikeesti? Onneks en masentunu tosta, melkein laitto naurattaan. Elämä on niin ironista. Toisella kanavalla Toisenlaiset äidit, missä jonkinsortin vahinko taas tuutattu, eikä vanhemmat pysty edes puhumaan toistensa kanssa. Mulla on onneks hyvä päivä tänään, pyöräytin tänkin kohdalla silmiäni ja menin tekeen miehelle iltapalaa.

Ostin kaupasta raskaustestinkin, ajattelin testata pyhästä hengestä sikiämisen mahdollisuudet aamusta, jos vuoto ei vieläkään ala. Inhottavia vihlasuja, melkein kuin sähköiskuja on tuntunu alavatsassa muutamia, joten eiköhän vuoto kohta ala. Toivottavasti, ei kai kukaan jaksa enää lukee näitä "ei näy vuotoa" -postauksia, en edes minä itse :D

Asuntoesittely

Käytiin tänään miehen kanssa asuntoesittelyssä. Ihana tilava asunto, toivon kovasti, että saamme sen. Autossa mies tunnusti katselleensa nurkkia sillä silmällä, niin minäkin myönsin tehneeni. Sinne kämppään mahtuisi vielä kolmaskin. Kämppään astuttuani, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Meidän perheen kotiin.

Vuotoa ei vieläkään havaittavissa. Kp 30 ja rinnat on kyllä kipeytynyt huomatttavasti. Voi kuinka hyvältä kaikki tää kuulostaiskaan, jos raskauden mahdollisuus olisi olemassa. Kovasti olen tuhruvuotoo yrittäny bongailla, mutta mistä minäkään mitään tiedän, kun vessapaperikin on jo valmiiks keltasta :D

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Turhautumisia ja päätöksiä

Huokaus sentään, missä se vuoto oikein viipyy?! Oletin että saisin jo perjantaina soittaa Naikkarille, mutta nyt en saa sitten huomennakaan vielä soittaa. Ja tuskin vielä tiistainakaan, vuoto ei ikinä ala mulla rytinällä yhden päivän aikana.

 Puhuttiin miehen kans ajelulla tänään, miks ihmeessä lähdettiin vielä tähän julkisen puolen venailuun ja sähläykseen. Puoltoista kuukautta taas menny odotellessa. Mutta tän inseminaation jälkeen saa venailu riittää. Ollaan mietitty, että tän vuoden aikana tää mörkö pitää saada pakettiin.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Toisten onni

Miten toisten raskausuutiset voikin sattua niin paljon? En vaan ymmärrä, miten voin olla katkera siitä, että toisten kropat toimii normaalisti. Lisääntyminenhän on maailman luonnollisin asia, kuulemma. Kai tää vaan ottaa niin koville, kun tajuaa oman vajavuutensa silloin. Minä en kykene lisääntymään normaalisti. Piste. Miten sellaisen asian kanssa voi elää mahdollisesti jopa loppuelämän?

Kp 28 eikä vuotoa edelleenkään näy. Onneksi tiedän raskauden olevan mahdoton, ovista ei tainnut edes tapahtua eikä peitot oo heilunu hetkeen.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Ärsytys

Kolmas päivä menossa viimesen Teron jälkeen. Yleensä vuoto olis jo alkanu, nyt ei mitään sinnepäin viittaavaakaan. Ärsyttää, voisko vuoto nyt vaan kiltisti alkaa että saisin maanantaina soitella uutta aikaa ja päästäis seuraavaan inssiin. Ehkä tässä käy niin kuin uumoilin, kroppa noudattaa Teroista huolimatta jonkinlaista omaa kaavaansa, joka on siis pidempi kuin se average 28 päivää. Ääh ärsyttää.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Häpeä

Näin eilen itseni valokuvasta, joka on otettu puoli vuotta sitten. Nyt tiedän miltä surulliset silmät näyttävät. Järkytyin, näkyykö suru ulospäin noin selkeästi. Kuva näytti muokatulta; vaikka hymyilin, silmäni surivat. Leikkaa-liimaa -kasvot. Miehen kanssa välit kiristävär, typerää nahinaa pikkuasioista. Minä stressaan tulevaa inssiä ja mies työasioita.

Viime aikoina olen myös tuntenut voimakkaasti häpeää. Häpeän puhua jopa miehelleni hoidoista, hävettää että minä joudun viemään hänet sairaalan pikkukoppiin katselemaan pornolehtiä. Hänhän on täysin terve, jonkun muun kanssa ekasta kerrasta tärppäisi varmasti. Häpeän itseäni. Ja kyllä näen sen hänestä, että hän ottaa asian kevyemmin, koska vika ei ole hänessä. Se tuntuu sietämättömältä. Kyllä mies minua aina on jollain tavalla tukenut, mutta loppupeleissä olen yksin lapseton.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Muutoksia

Parin vuoden ajan olen miettinyt ja suunnitellut elämääni mahdollisen tulevan lapsen mukaan. Olemme miettineet pärjäävämme tässä asunnossa vielä lapsen kanssa hetken aikaa, enkä viitsi vaihtaa työpaikkaa vielä. Nyt olen saanut tarpeekseni. En jaksa enää junnata elämässäni ja miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Lapsi ei osoita tulevansa vielä hetkeen jos milloinkaan. Olen katsellut meille isompaa asuntoa jostain kauempaa. Haluan silti omaan rauhaan, omaan asuntoon, vaikka meitä ei vielä kolmea olekaan. Koko lapsentekoprosessi näyttää olevan niin epävakaalla ja hataralla pohjalla, että en enää jaksa suunnitella mitään lapsen mukaan. Muutos kai tämäkin. Lapsentekoprosessi. Monet lapsettomuudesta kärsivät tuntuvat ajattelevan tätä sanahirviönä. Olen aina ollut eri mieltä. Mielestäni juuri "terveet" niitä lapsia saavat ja lapsettomat niitä tekevät. Kirjaimellisesti. Kovalla työllä, kyyneleillä ja sydän vereslihalla.

Kp 25 ja odottelen tyhjennysvuotoa alkavaksi. Onko kellään pidemmän kierron omaavalla kokemusta, alkaako vuoto normaalisti Terojen jälkeen 2-3 päivää viimeisen napin ottamisesta, vai noudattaako kierto Teroista huolimatta omaa sykliään? Oma kiertoni on 31 päivää (ainakin oli joskus muinaisuudessa, kun sellasen vielä omasin), joten onkohan vuodon turha odottaa vielä alkavan?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Vuosipäivä

Vuosipäivä kuulostaa sanana niin kauniilta ja siitä tulee ensimmäiseksi mieleen parisuhde tai avioliitto, on se sitten kestänyt kuukausia tai vuosia. Juhlimisen ja onnen arvoinen asia. Meillä vietettiin muutama päivä sitten "kaksi vuotta yritystä ja vuosi hoidoissa -vuosipäivää". Kaikkea muuta kuin juhlimista ja onnea.

Enpä olisi pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan viettäväni tälläistä päivää. Onneksi en tiennyt tätä silloin. Vuosi sitten elettiin kutkuttavia aikoja; olimme innosta piukeina menossa julkiselle tutkimuksiin ja hoitoihin. Tällä hetkellä olen väsynyt kaikkeen. Joka tuutista kuulee nyt kuohuntaa, voiko pienen lapsen vanhemmat sanoa olevansa väsyneitä. Anteeksi nyt te onnekkaat perkeleet, mutta on teilläkin ongelmanne. Miksi lapsettomuudesta ei puhuta missään, kuinka raastavaa ja VÄSYTTÄVÄÄ se on. Olen niin väsynyt henkisesti, että mietin jopa ensi viikolla alkavan kolmannen inseminaation skippaamista. Sitä en tietenkään tee, päässä vaan pyörii kaikenlaista vaikeina hetkinä. Pardon me. Huomenna viimeinen Tero, viikon ainoa hyvä asia.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Defenssi

Eilen katseltii miehen kans tv-sarjaa. Siinä nainen sai kertoa miehelleen olevansa yllättäen raskaana. En kestäny sitä ollenkaan, menetin hermoni ja kelasin ärräpäät hampaiden välistä sihisten eteenpäin. Ajattelin selvinneeni tällä kertaa agressiolla, ja vielä mitä. Viisi minuuttia myöhemmin kyyneleet valu solkeenaan kasvoja pitkin. En itkenyt tarkotuksella, kyyneleet vaan valu solkenaan, vaikka kasvot oli peruslukemilla. Keskeytin sarjan ja menin parvekkeelle itkeen. Mies lohdutti sanomalla, että meillähän on kaikki vielä edessä. Ei auttanu.

Tuntuu että mies ei oikein jaksa enää jutella lapsettomuudesta eikä tunteistani kanssani. Ei hän sitä pahuuttaan tee tai siksi ettei hän olisi kiinnostunut. Tiedän hänen reaktion olevan tuollainen, koska hän pelkää kuollakseen. Hetken päästä huomasin hänen pureskelevan kynsiään, siitä tiedän hänen olevan stressaantunut. Mies tietää tasan tarkkaan missä mennään, hän ei vaan kykene ajattelemaan asiaa, koska sillon hän tajuaisi asian vakavuuden. Samaa defenssiä käytän myös itse. Ilman sitä en selvitytyisi näinkään hyvin päivästäni.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Naistenpäivä

Miltä tuntuu viettää naistenpäivää, kun ei edes tunne olevansa nainen? Oon "nainen" jolla kaikki rasva kerääntyy vatsaan (meaning kaljamaha), karvoja kasvaa sisäreisissä, leuassa ja joka paikassa PALJON enkä edes pysty tuottamaan jälkeläisiä.. Eipä mieskään naistenpäivää mitenkään erikoisemmin noteerannut ja hyvä niin. Annan tän päivän mennä vaan ohi mahdollisimman huomaamattomasti. Heti kun miestenpäivää aletaan viettää Suomessa, juhlin silloin. 

Mutta teille kaikille muille naisille, hyvää naistenpäivää!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Masennusmaraton

Tää viikko on ollu taas vaikein pitkään aikaan. On ahdistanu, itkettäny, masentanu. Kaikki näitä erikseen ja yhtäaikaa. En tiedä, miten tästä pitäis jatkaa eteenpäin. Millä jaksamisella? Yritän nyt vaan laskee tunteja, että pääsen sunnuntaina alottaan Terot, se olkoon ikään kuin loppusoitto tälle kaikelle odottamiselle. Päästään viimeiseen inssiin ja sit marssitaanki jo yksityiselle. Kun vaan nyt äkkiä pääsisin eroon tästä katkeruudesta maailmaa kohtaan.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa päivä kuin lukemalla kahdet raskausuutiset? No ei niin mikään, siks alotin päiväni juuri näin ja nyt ahdistaa ja itkettää.  Moikkamoi.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Hölmö

Mielialat vaihtelee ihan hulluna. 90% päivästä oon masentunu ja tiedän ettei tulla saamaan lasta ikinä. Nyt sain pitkästä aikaa sellasen muljahduksen sydämeen, että hehhei, voidaanhan me vielä saada lapsi joskus. Se oli todella outo tunne. Koin sekunnin murto-osan sellasta onnea, mitä en oo kahteen vuoteen kokenu. Se tunne lämmitti sydäntä, ihan fyysisestikin. Tohon tunteeseen kun jaksais uskoo muullonkin ku yhtenä murtosekuntina vuodessa. Oon usein miettiny miltä tuntuis, kun hoito onnistuis ja katselin raskaustestiä, johon piirtyis toinenkin viiva. Kuvittelen näinä hetkinä itkeväni kun raivotautinen. Mutta sitä onnen määrä/tunnetta en osaa kuvitellakaan. Järkyttävän surullista.

Mikä mussa on vikana, miks aina pitää olla niin negatiivinen ja pessimistinen. Periaatteessahan meillä pitäis olla vielä täydet mahdollisuudet. Mene ja tiedä. Sunnuntaina saan alottaa Terot. Siinähän sitä "onnen tunnetta" kerrakseen.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

100-0

Oma jaksaminen on tällä hetkellä täysi nolla. Jossei jopa miinusmerkkinen. Kaikki tuntuu niin lohduttomalta, miks ei voitais päästä jo eteenpäin. Lähdin itku kurkussa lenkille sateeseen, jotta saisin edes vähän rauhotuttua. Heti ovesta ulos päästyäni vastaan käveli nainen valtavan vatsansa kanssa. Eipä kauaskaan, kun näin junapysäkillä toisen naisen maha pystyssä. Lisäks monen monta pariskuntaa vaunuja työnnellen. Lenkin jälkeen olo oli jopa huonompi. Vettä valui silmistä enemmän kun ränneistä. Itku kurkussa mietin, miten selviän huomisesta, jos tää päivä on jo näin kamala. Päivän päätteeks laitoin vielä tv:stä pyöriin Toisenlaiset äidit, näköjään nautin itseni kiduttamisesta.

Elämä kusi taas silmään 100-0.