Mielialat vaihtelee ihan hulluna. 90% päivästä oon masentunu ja tiedän ettei tulla saamaan lasta ikinä. Nyt sain pitkästä aikaa sellasen muljahduksen sydämeen, että hehhei, voidaanhan me vielä saada lapsi joskus. Se oli todella outo tunne. Koin sekunnin murto-osan sellasta onnea, mitä en oo kahteen vuoteen kokenu. Se tunne lämmitti sydäntä, ihan fyysisestikin. Tohon tunteeseen kun jaksais uskoo muullonkin ku yhtenä murtosekuntina vuodessa. Oon usein miettiny miltä tuntuis, kun hoito onnistuis ja katselin raskaustestiä, johon piirtyis toinenkin viiva. Kuvittelen näinä hetkinä itkeväni kun raivotautinen. Mutta sitä onnen määrä/tunnetta en osaa kuvitellakaan. Järkyttävän surullista.
Mikä mussa on vikana, miks aina pitää olla niin negatiivinen ja pessimistinen. Periaatteessahan meillä pitäis olla vielä täydet mahdollisuudet. Mene ja tiedä. Sunnuntaina saan alottaa Terot. Siinähän sitä "onnen tunnetta" kerrakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kommentistasi ❤️