Masennusmaraton

Tää viikko on ollu taas vaikein pitkään aikaan. On ahdistanu, itkettäny, masentanu. Kaikki näitä erikseen ja yhtäaikaa. En tiedä, miten tästä pitäis jatkaa eteenpäin. Millä jaksamisella? Yritän nyt vaan laskee tunteja, että pääsen sunnuntaina alottaan Terot, se olkoon ikään kuin loppusoitto tälle kaikelle odottamiselle. Päästään viimeiseen inssiin ja sit marssitaanki jo yksityiselle. Kun vaan nyt äkkiä pääsisin eroon tästä katkeruudesta maailmaa kohtaan.