Eilen katseltii miehen kans tv-sarjaa. Siinä nainen sai kertoa miehelleen olevansa yllättäen raskaana. En kestäny sitä ollenkaan, menetin hermoni ja kelasin ärräpäät hampaiden välistä sihisten eteenpäin. Ajattelin selvinneeni tällä kertaa agressiolla, ja vielä mitä. Viisi minuuttia myöhemmin kyyneleet valu solkeenaan kasvoja pitkin. En itkenyt tarkotuksella, kyyneleet vaan valu solkenaan, vaikka kasvot oli peruslukemilla. Keskeytin sarjan ja menin parvekkeelle itkeen. Mies lohdutti sanomalla, että meillähän on kaikki vielä edessä. Ei auttanu.
Tuntuu että mies ei oikein jaksa enää jutella lapsettomuudesta eikä tunteistani kanssani. Ei hän sitä pahuuttaan tee tai siksi ettei hän olisi kiinnostunut. Tiedän hänen reaktion olevan tuollainen, koska hän pelkää kuollakseen. Hetken päästä huomasin hänen pureskelevan kynsiään, siitä tiedän hänen olevan stressaantunut. Mies tietää tasan tarkkaan missä mennään, hän ei vaan kykene ajattelemaan asiaa, koska sillon hän tajuaisi asian vakavuuden. Samaa defenssiä käytän myös itse. Ilman sitä en selvitytyisi näinkään hyvin päivästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kommentistasi ❤️