Rv 22+0

Uusi viikko, huonompi mieli. Nähtiin pitkästä aikaa sukulaisia ja tietenkin puhe jossain vaiheessa kääntyi raskauteen. "Näytä maha!" 

Yritin kierrellä ja kaarrella, kun toiset tuijottivat mahanseutuani. 

"Eihän sulla mitään mahaa vielä oo!" Miten paha mieli tästäkin lauseesta tuli. Seuraava oli vielä pahempi:  

"Ootko nyt ihan varma että oot raskaana?!" Tämän hyvän vitsin perään naurua parista suusta. 

Poistuin hetken päästä takavasemmalle.  Mutta eipä siinä, kyllähän tämä asia itseänikin rassaa ja huolestuttaa. Mies tuntee halatessamme kovan mahanpalluran, mutta eipä se sitten muille vieläkään näy. Kuinka paljon kärsinkään tästä oireettomuudesta, liikkeiden myöhäisestä tuntemisesta ja mahan olemattomuudesta. 

Niin, olenko tosiaan edes raskaana?

Rv 21+2

Taas on viikot vilisseet silmissä, uskomatonta kuinka nopeasti aika menee! Kulunut viikko meni yhdessä hujauksessa töiden merkeissä, kotona ehdin käydä nukkumassa. Aiemmin vaivannut alaselkäkipu on hellittänyt, ja pystyn työskentelemään täysin voimin. 

Raskauden suhteen ei kuulu mitään uutta. Mitä nyt parina päivänä on tuntunut  muutamia harjoitussupistuksia, mutta ei mitään huolestuttavaa. Maha on alkanut   pömpöttää pienesti. Työhousut ei mahdu enää kiinni, joten hätäratkaisuna on toiminut kumilenkkiviritelmä :D Rinnoista on tihkunut jo melkein kuukauden ajan kirkasta nestettä, jonka olen tulkinnut esimaidoksi. 

Liikkeitä olen tuntenut todella harvakseltaan. Tosin nyt, kun on viikonloppuna ollut aikaa, oon kuulostellut vauvan möyrintää entistä enemmän. Ja voi, kuinka selkeitä pieniä potkuja ja mylvintää olenkaan tuntenut! <3 Sain pari pientä tömähdystä myös omaan käteeni, vielä kun mieskin pääsisi kokemaan tämän ihmeen :') Olen jo nyt niin kiintynyt ja rakastunut tähän pieneen tyttöön, olen tämän tästä itkenyt onnesta. Olen niin onnellinen, enkä malta odottaa että näkisimme jo vauvamme <3

Vielä 1,5 viikon verran seuraavaan neuvolaan, kyllä sitäkin kunmasti odottaa! En voi uskoa, että sitten päästään hakemaan äitiyspakkausta! <3

Rv 19+6

Tämän raskausviikon viimeinen päivä. Muuten se ei olisi merkittävää, jos kyseessä ei olisi juuri tämä viikko: huomenna on raskauden puoliväli saavutettu. Huh huh. Kuka olisi uskonut, että päästään näin pitkälle? En minä ainakaan. Päivääkään en vaihtaisi pois. Olen rakastanut jokaista päivää, jonka oon saanut olla raskaana. Näitä päiviä on toivottavasti samanmoinen määrä tulossa ;) 20. raskausviikon alkaminen tarkoittaa samalla myös 5 kuukauden täyttymistä. Jälleen kerran: huh huh!

En tiedä tarkalleen mitä tiistaisessa ultrassa tapahtui. Mutta jotain maagista sen täytyi olla, koska siitä lähtien olen tuntenut harvakseltaan liikkeitä. Ihan kuin mieli olisi blokannut aiemmin tuntemani liikkeet, koska en halunnut uskoa niihin. Pelkäsin niin kovasti, että vauvalla ei olisi kaikki hyvin. Tai sitten uskoa loi ultrassa kokemani muljahdus, jonka pystyin samaan aikaan todistamaan katselemalla ruutua. Tämäkö tunne liikkeet onkin ollut koko tämän ajan?! Nyt olen tuntenut muutamia yksittäisiä kumahduksia (potkuja?) ja muljahtelua. Ne vievät ajatukset samantien kohdun tienoille ja ulkopuolinen maailma katoaa. Hymy nousee huulille, vauvaniko siellä liikahti <3

Huomenna alkaa 20. raskausviikko ja tämä kirjoitus on blogin 200. kirjoitus. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani 200. kirjoitusta onnellisesta raskaana. Voiko elämä tosiaan olla näin ihanaa? <3

Rv 19+5

Olen vieläkin shokissa eilisestä. Näimme pienen vauvamme ultrassa, jossa kaikki oli hyvin. Ajattelin, ettei ole edes mahdollista, että kaikki olisi hyvin. Mutta niin vaan oli.

Lisäksi kuultiin loppuelämäämme mullistava tieto: meille olisi mitä luultavimmin tulossa pieni tyttö. Meille, tyttö. Pieni vauva, joka mahassani sätkii, on tyttö. Pienen vauvamme, tyttömme, ajatteleminen saa tunteet pintaan. Meidän esikoinen tulisi olemaan tyttö, perheemme koostuisi minusta, miehestäni ja tytöstämme. Se viimeinenkin palanen loksahti kohdalleen: juuri häntä olemme perheeseemme odottaneet. Ensimmäinen lapsemme ei voisi ollakaan kukaan muu kuin Hän.

Eilen soiteltiin kaikki läheisimmät perheenjäsenet läpi ja kerrottiin ilouutiset. Vastaanotto oli jälleen mitä ihanin: kaikki odottavat pientä tyttövauvaamme niin kovasti. Mutta vielä on paljon pelättävää. Paljon mitä voi tapahtua.

Seuraava ultra varattiin 6 viikon päähän. Löysä seuranta siis jatkuu edelleen :D Sitä ennen, helmikuun alussa, päästään neuvolaan. Siellä pitäisi kaiken järjen mukaan jutskailla Kela-asioista, ja saada raskaustodistus, jolla hakea äitiyspakkausta. Voi, kuinka paljon kyseistä pakkausta odotankaan.. Niitä kaikkia ihania, pieniä vaatteita :') Tämä mamma tuntuu olevan nyt vähän liian herkillä, mutta olkoot! Rakastan tätä fiilistä, rakastan tätä hetkeä <3

Rv 19+4 rakenneultra

Näillä eväillä lähdettiin tänään kohti rakenneultraa:
Maha ei ole kasvanut vieläkään.
Potkuja en tunne, koska ainakin nt-ultran aikaan istukka sijaitsi etuseinämässä.
Oireita ei ole.

Viime yönä tuli nukuttua muutama tunti. Kehittelin mielessäni kauhuskenaarioita siitä, kuinka ultrassa paljastuisikin jotain kamalaa. Kamala oli ajokelikin aamulla, onneksi lähdettiin hyvissä ajoissa, ja kuin ihmeen kaupalla saatiin auto Naikkarin pihaan. Ajat oli varttin verran myöhässä. Sydän hakkasi niin, että luulin pyörtyväni. Vastaanotolla oli vastassa lääkärin lisäksi sairaanhoitaja ja opiskelija. Pikemmittä puheitta (lääkäri varmaan huomasi paniikkini) aloitettiin ultraaminen. Ruudulle lävähti heti vauvamme <3 Lääkäri oli todella niukkasanainen, mutta onneksi hän aina sanoi yhden alueen ultrattuaan, että tämä on ok. Vauvamme oli kovin niukkaliikkeinen sillä hetkellä, muutaman kerran hän heilautti käsiään ja jalkojaan. Vauvan pää oli napani kohdalla, ja kun lääkäri painoi ultralaitteella vauvan pään kohdalta, vauva käänsi päänsä eri suuntaan ja itse tunsin samalla muljahduksen <3 Ensimmäinen varma liike, jonka tunsin <3 Istukka oli vahvasti edelleen etuseinämässä. Vauvan koko vastasi rv 19+1 eli ihan passeli :) Kaikki muutkin "osiot" saatiin ultrattua ja kaikki vaikutti normaalilta :')

Sukupuolesta sanoin heti ennen ultrausta, että sen saa kertoa, jos se sieltä vilahtaa. Lääkäri ei sanonut mitään ultrauksen aikana, joten lopuksi kysyin asiaa uudelleen.

"Tytöltä vaikutti."

<3

Rv 18+2

Tervetuloa vuosi 2016 minunkin puolestani!

Vuosi 2016 vastaanotettiin rauhallisissa tunnelmissa. Vuoden vaihtuessa katselin raketteja miehen kainalossa ja syleilin (edelleenkin olematonta) vatsaani. Mieli oli täynnä onnea ja syvää kiitollisuutta. Saimme vastaanottaa uuden vuoden Pikkuisen kanssa. Vuoden 2016, jolloin rakkaimmista rakkain lapsemme toivottavasti syntyy <3

Raskausviikot senkun vierivät, ja enää hieman yli viikko rakenneultraan. Voi kuinka sitä jännitetäänkään.. Kunpa kaikki olisi hyvin <3

Tarkempien kuulumisten kanssa palaan asiaan heti, kun löydän sopivan raon siihen ;)