Olen vieläkin shokissa eilisestä. Näimme pienen vauvamme ultrassa, jossa kaikki oli hyvin. Ajattelin, ettei ole edes mahdollista, että kaikki olisi hyvin. Mutta niin vaan oli.
Lisäksi kuultiin loppuelämäämme mullistava tieto: meille olisi mitä luultavimmin tulossa pieni tyttö. Meille, tyttö. Pieni vauva, joka mahassani sätkii, on tyttö. Pienen vauvamme, tyttömme, ajatteleminen saa tunteet pintaan. Meidän esikoinen tulisi olemaan tyttö, perheemme koostuisi minusta, miehestäni ja tytöstämme. Se viimeinenkin palanen loksahti kohdalleen: juuri häntä olemme perheeseemme odottaneet. Ensimmäinen lapsemme ei voisi ollakaan kukaan muu kuin Hän.
Eilen soiteltiin kaikki läheisimmät perheenjäsenet läpi ja kerrottiin ilouutiset. Vastaanotto oli jälleen mitä ihanin: kaikki odottavat pientä tyttövauvaamme niin kovasti. Mutta vielä on paljon pelättävää. Paljon mitä voi tapahtua.
Seuraava ultra varattiin 6 viikon päähän. Löysä seuranta siis jatkuu edelleen :D Sitä ennen, helmikuun alussa, päästään neuvolaan. Siellä pitäisi kaiken järjen mukaan jutskailla Kela-asioista, ja saada raskaustodistus, jolla hakea äitiyspakkausta. Voi, kuinka paljon kyseistä pakkausta odotankaan.. Niitä kaikkia ihania, pieniä vaatteita :') Tämä mamma tuntuu olevan nyt vähän liian herkillä, mutta olkoot! Rakastan tätä fiilistä, rakastan tätä hetkeä <3
Ihania uutisia! Onnea! Mulla oli esikoisen rakenneultran jälkeen sama fiilis: kuka muukaan se voisi olla, tietenkin hän on tyttö. Vaikka olin ollut vahvasti poikauskossa siihen hetkeen saakka :D
VastaaPoistaJa hyvä kuulla, että IVF:lläkin voi saada tyttöjä! Mulla on pieni tyttöhaave, mutta vahvasti on taas poikaolo. Mun rakenneultra on VASTA ens viikon torstaina :D