Oma jaksaminen on tällä hetkellä täysi nolla. Jossei jopa miinusmerkkinen. Kaikki tuntuu niin lohduttomalta, miks ei voitais päästä jo eteenpäin. Lähdin itku kurkussa lenkille sateeseen, jotta saisin edes vähän rauhotuttua. Heti ovesta ulos päästyäni vastaan käveli nainen valtavan vatsansa kanssa. Eipä kauaskaan, kun näin junapysäkillä toisen naisen maha pystyssä. Lisäks monen monta pariskuntaa vaunuja työnnellen. Lenkin jälkeen olo oli jopa huonompi. Vettä valui silmistä enemmän kun ränneistä. Itku kurkussa mietin, miten selviän huomisesta, jos tää päivä on jo näin kamala. Päivän päätteeks laitoin vielä tv:stä pyöriin Toisenlaiset äidit, näköjään nautin itseni kiduttamisesta.
Elämä kusi taas silmään 100-0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kommentistasi ❤️