Yöllisten itkupostausten kirjoittaja täällä taas hei. Melkein käy sääliksi itseäni, oon melkein joka postauksen kirjottanu yöttöminä öinä, omaa surkeeta kohtaloani murehtien. Ja tämä postaus ei oo poikkeus. Edelleen se mieskin tossa vieressä kuorsaa.
Tosiaan soittelin perjantaina Naikkarille ja ilmottauduin toiseen inssiin. Tiistaina 27. pvä alkaa pistokset, Gonal-f määrällä 62,5 ja niin jatketaan sunnuntaihin. Maanantaina 2.2. ultra. Ensimmäinen kerta, kun en omaa minkäänlaisia odotuksia tulevaa kiertoa kohtaan. Välinpitämättömyys voisi kuvailla tunteitani parhaiten. Laskeskelin vielä, että jos kierto menee samaa 31 päivän rataa niin kuin aikasemmissa hoitokierroissa, tulisi ovis osumaan viikonlopulle. Tän kierron oon siis jo valmiiks heittäny paskakoppaan, en edes ymmärrä miks tälläseen kiertoon lähdettiin. En aio testailla ovista, en kuunnella kroppaani enkä surra. Koska tiedän jo lopputuloksen. Rahan ja ajan haaskausta.
Viime aikoina on pelottanut ajatus siitä, että munasoluissani on jotain vikaa. Tai että kromosomimme ei sovi yhteen. Koska joku tässä mättää 6-0, monta täydellistä ovista eikä yhtään tärppiä. Jos ivf-jono on Naikkarilla tän kierron päätteeks 6 kuukautta, aiomme mennä yksityiselle. Olen todella kärsimätön luonne ja tuo 6 kuukautta tappaisi minut. Tai loputkin minusta. Mieheni aina sättiikin minua, että olen liian kärsimätön. Kohta 2 vuotta yritystä takana, kenellä vitulla on tässä vaiheessa vielä kärsivällisyyttä jäljellä. Visa vinkumaan siis, mars!
Sama täällä, kärsimätön luonne ajoi meidät reilun parin vuoden lapsettomuuden ja yhden tuloksettoman ivf-hoidon jälkeen yksityiselle. Ei vaan enää kestä tätä jonottelua, en halua pilata parhaita hedelmällisiä vuosiani jonottamalla. Rahaahan se vain on, pankkilainaa tosin :)
VastaaPoistaNäinhän se on :) on se kammottavaa että tällaisessa asiassa laitetaan ihmisiä jonottaan, ihan kuin ei jo valmiiks rasittais henkistä jaksamista :( rasittakoot kukkaroo seuraavaks, matka käy meilläkin yksityiselle. Kiitos kommentistasi!
VastaaPoista