Rv 23+5

Eilen oli lääkärin soittoaika tätä ihottumaani koskien. Puhelu oli yhtä tyhjän kanssa, päätettiin että seurailen tilannetta edelleen ja voin kokeilla vielä toista antihistamiinia halutessani. Tilanne ihon kutinan kanssa on ehkä hieman helpottanut, mutta ajattelin vielä viikonlopun aikana hakea toisen lääkkeen testiin.

Eilen töiden lomassa aloin kiinnittää huomiota vauvan liikkeiseen - tai oikeastaan niiden vähyyteen. Koko työpäivän aikana tunsin ainoastaan muutaman hassun, pienen liikkeen. Kotona jatkoin tutkailua, koska ajattelin töiden vievän kuitenkin sen verran huomiotani, etten pystyisi jokaista liikettä observoida. Söin ja join sokeripitoista juomaa - ei mitään. Ihan kuin vauva ei olisi lainkaan reagoinut. Makasin selälläni, kyljelläni, joka asennossa ja tökin mahaani - ei mitään. Illalla en saanut huolta mielestäni, oliko vauvalla kaikki hyvin? Ennen nukkumaan menoa oli pakko turvautua doppleriin, jolla jumputus heti onneksi löytyi <3 Tällä tiedolla uskalsin mennä nukkumaan. Kullannuppuni on ollut öisin aina aktiivisempi, joten aina kun yöllä havahduin unesta, yritin kuulostella liikkeitä - ei mitään.

Tänä aamuna soitin hampaiden kiristelyn jälkeen neuvolaan. Pelkkä ajatuskin sinne soittamisesta edelleen etoo, koska tiedän sen olevan yhtä tyhjän kanssa. No mutta, niinhän se olikin! Odotin takaisinsoittoa 1,5 tuntia ja kerroin tilanteeni ynseällä terveydenhoitajalle, jota tuntui kiinnostavan asiani kuin kilo p****a. Sanoin löytäneeni dopplerilla sydänäänet, johon terkkari totesi kyllästyneenä, että no sittenhän kaikki on hyvin. Seurasi pieni hiljaisuus, jonka aikana tuijotin kyyneleet silmissä ulos ikkunasta suu ammollaan. Aloin olla pelosta ja paniikista herkistyneessä tunnetilassa, ja vielä tämä "lämmin" vastaanotto päälle. Eli nyt kaikki kanssasisaret: jos sydänäänet kuuluu, niin vauvalla on kaikki hyvin! Muistakaa tämä, viis siitä vaikka vauva ei potkisi. Lopettelin puhelua, ja terkkari heltesi sen verran vielä loppuun, että kehoitti soitella huomenna uudelleen, jos liikkeitä ei edelleenkään tunnu.

Tänään olen tuntenut liikkeitä enemmän. Onneksi vietän vapaapäivää, joten olen keskittynyt syömään hyvin ja taisin väliajoin ja koittanut muutenkin saada itseni rentoutumaan. Aina sitä vaan jaksaa ihmetellä, kuinka kiintynyt olenkaan tuohon pieneen ihmeeseen mahassani <3 Hän on nyt jo niin rakas ja tärkeä, hänen vuokseen tekisin mitä vain. Nyt aion nauttia jokaisesta pienestä liikkeestä, jonka mahassani vain tunnen.