Rv 15+4

Voi tätä hilaiseloa blogin puolella! Kirjoittaminen tuntuu olevan viimeisenä to do -listallani :D Yritän parantaa tapani. 

Viikonloppuna tultiin kaapista ulos. Kerroimme vanhemmillemme ja isovanhemmille vauvauutiset ja voi mikä vastaanotto uutisilla oli! Paljon onnenkyyneliä ja halauksia, voi tätä onnen määrää :') Välillä oli liikuttava katsella muiden intoa ja onnea, kun ei itse oikein vieläkään tajua, mitä on tapahtumassa. Mutta nyt on niin paljon helpompi hengittää, kun kaikki tietävät ja odottavat rakkaudella kanssamme <3

Eilen meillä oli toinen neuvolakäynti. Se ei sisältänyt juuri mitään merkittävää. Painoa, verenpainetta ja hemoglobiinia. Sydänääniä päästiin kuuntelemaan ja vauva olikin heti mestoilla. Saimme pitkään kuunnella tasaista jumputusta, terkkarimme kertoi sykkeen olevan 140-150 paikkeilla ja kuulosti kuulemma hyvältä. Niin meistäkin :) Seuraavan kerran  näemme vasta helmikuussa, toivottavasti olen sillon hieman eri näköinen ;)

Mahan kasvamista en malttaisi odottaa enää hetkeäkään! Joka päivä tiirailen peilin edessä, että joko?! Pieni kumpu alavatsalla komeilee, mutta ei mitään muiden silmiin paistavaa. Ehkä pian? ;)

Rv 14+4

Flunssaiset terveiset täältä ruudun takaa. Loppuviikon  saikku jatkui alkuviikon saikulla, eikä olo ole antanut myötä muuta kuin makaamiselle. Tänään on ensimmäinen hieman parempi päivä. Sairastaminen on nostanut pientä huolta ja ahdistuneisuutta vauvan voinnista. Dopplerilla pikku jumputtajaa olen kyllä kuunnellut, joten toivottavasti hän voi ihan hyvin :) 

Raskausrintamalle ei kuulu mitään ihmeempiä. Viikonloppuna otamme suunnan omalle ja miehen kotiseuduille aikeenamme kertoa raskaudesta. Ja voin tunnustaa, että kyllä jännittää!! En osaa sanoa vielä, miten ja missä tilanteessa aiomme uutisemme kertoa. Toivottavasti luvassa on halauksia ja onnen kyyneleitä :)

Ensimmäisiä liikkeita ja mahan kasvamista odotan jo niin malttamattomana! Niitä saan kyllä varmasti vielä hetken aikaa odottaa :) Voi kun onnistuisin nyt rentouttamaan itseni niin, että pystyisin nauttimaan näistä (toivottavasti) viimeisistä seesteisistä ja "näkymättömistä" hetkistä ;)

 

Rv 13+6

Tän raskausviikon viimeistä päivää viedään. Tänne on rantautunut flunssa ja törkeä kurkkukipu, joka ajoi hakeen tänään saikkua. Sitä napsahtikin koko loppuviikoksi. Hoitajan kanssa tuli juteltua myös raskausajasta ja siitä, kuinka luonnonoikku olen tän oireettomuuteni kanssa :D Jouduin vielä antamaan nielunäytteen angiinaepäilyn ja kurkkukivun vuoksi :/

Vauvaa tulee kuunneltua tosi usein dopplerilla. Ihmeellistä, miten syke löytyi alussa häpyluun alta, nyt pieni pumputus tulee heti korviin, kun dopplerin laskee alavatsalle. Kaveri taitaa kasvaa hurjaa vauhtia <3 Haaveiltiin miehen kanssa siitä, että pääsisi taas näkemään Hänet. Nyt raskaudessa on taas sellainen tasainen vaihe menossa, kun mitään ultraa tms ei ole tämän vuoden puolella tulossa, eikä mahakaan vielä näy. Häpyluun yläpuolella huomaamme kyllä miehen kanssa pienen suloisen kummun <3 Kuinka paljon odotankaan, että maha alkaa kasvaa! Se onkin ensimmäinen merkki, josta tiedän mahassani kasvavan ihmisen :) 

Välillä pitää katsoa jääkaapin ovessa olevaa ultrakuvaa, jotta tajuaa olevansa raskaana. Elämäni onnellisinta aikaa <3 Edes joulu ei tänä vuonna ahdista, melkeinpä odotan sitä. 

Rv 13+3

Tänään sain käsiini lopullisen riskiluvun. Kotiin lähetetyssä kirjeessä ei muuta lukenut, kun että suurentunutta riskiä ei ole, eikä ole tarvetta jatkotutkimuksille. Fiksuna tyttönä seilailin kanta.fi -sivustolle, josta riskiluku löytyikin numeroina. Listassa komeili 1:12741. Haukoin henkeä, kun valtava helpotuksen aalto valtasi kropan. Olen niin onnellinen. 

Tunteet on tänään muutenkin pinnassa, varsinkin negatiiviset tunteet. Kaikki pienikin saa harmituksen ja itkun aikaiseksi. Mahakipuja on edelleen, mutta selvästä vähemmän mitä eilen. Luulenpa että loppuviikolla on aika käydä ostamassa ensimmäiset äitiyshousut, koska vyötärö tuntuu painavan masua ikävästi :)

Rv 13+2

Eilen illalla alkoi inhottava ja kivulias pistely ja nipistely alavatsalla. Levossa se rauhottui, liikkeellä lisääntyi. Välillä nipistely saattoi pysyä tunnin poissa, sitten se taas palasi. Viime yönäkin heräsin tähän nipistelyyn. Se on todella pelottavaa, paikat on aika hellänä pistelyn jälkeen. Tänäänkin sain muutamat nipistelykohtaukset.  Mahdanko uskaltaa huomenna töihin..? Juuri kun seksin aiheuttama tiputtelu loppui, sain tällaisen riesakseni. Toivottavasti eivät liity toisiinsa. 

En osaa paikantaa kivun tarkkaa paikkaa. Välillä se tuntui olevan kohdunsuulla, mutta toisaalta se ei ole sielläpäinkään. Se on jotenkin syvemmällä. Välillä tuntuu, että se on yhdessä kohdassa, välillä monessa. Todella selkeää ;)

Kulutan aikaa vieraalla paikkakunnalla ostoskeskuksessa miehen ollessa töissä. Istun kahvilassa ja valitsin paikan lasten leikkipaikan vierestä. Tahallaan ja vahingossa, kummin vaan, mutta en ole enää ahdistunut. Ja se herkistää. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen elän vaihetta, jossa ei tarvitse ahdistua ympärillä vallitsevasta elämästä. Pystyn katselemaan pienten lasten leikkimistä itkemättä. 

Olemme puhuneet miehen kanssa paljon, koska kerromme läheisille vauvauutiset. Tämän hetkinen ajatus on odottaa lopullinen riskiluku, minkä jälkeen voisimme kertoa. Olen kehitellyt ihan hurjat pelot siitä, että veriseula hälyttää. Siksi se on ensimmäinen etappi saada pois alta, ja toivottavasti kaikki on niin hyvin kuin mahdollista. Samalla vaikka haluaisin huutaa koko maailmalle olevani raskaana, pelkään kertomista. Mitä jos kuitenkin tapahtuu vielä jotain? 

Sen verran syvät arvet lapsettomuus on jättänyt, että ei tää raskausaika mikään nautinto kyllä ole. Vaikka kuinka haluaisin nauttia jokaisesta päivästä. Ennen raskautumistani vannoin, että kerron vauvauutiset vasta silloin kun kaikki on ilmiselvää ja maha pullottaa. Noh, eipä tiennyt tyttö mitä kaikkia tunteita raskaus herättäisi. Ja kuinka helppo silloin oli huudella "että sitten tekisin näin enkä todellakaan tekisi näin". Raskaus on herättänyt sellaisen ylpeyden tunteen kehostani, että siitä haluaisi huudella kaikille. Tällaista on olla ylpeä kehostaan monen vuoden jälkeen <3