Rv 19+4 rakenneultra

Näillä eväillä lähdettiin tänään kohti rakenneultraa:
Maha ei ole kasvanut vieläkään.
Potkuja en tunne, koska ainakin nt-ultran aikaan istukka sijaitsi etuseinämässä.
Oireita ei ole.

Viime yönä tuli nukuttua muutama tunti. Kehittelin mielessäni kauhuskenaarioita siitä, kuinka ultrassa paljastuisikin jotain kamalaa. Kamala oli ajokelikin aamulla, onneksi lähdettiin hyvissä ajoissa, ja kuin ihmeen kaupalla saatiin auto Naikkarin pihaan. Ajat oli varttin verran myöhässä. Sydän hakkasi niin, että luulin pyörtyväni. Vastaanotolla oli vastassa lääkärin lisäksi sairaanhoitaja ja opiskelija. Pikemmittä puheitta (lääkäri varmaan huomasi paniikkini) aloitettiin ultraaminen. Ruudulle lävähti heti vauvamme <3 Lääkäri oli todella niukkasanainen, mutta onneksi hän aina sanoi yhden alueen ultrattuaan, että tämä on ok. Vauvamme oli kovin niukkaliikkeinen sillä hetkellä, muutaman kerran hän heilautti käsiään ja jalkojaan. Vauvan pää oli napani kohdalla, ja kun lääkäri painoi ultralaitteella vauvan pään kohdalta, vauva käänsi päänsä eri suuntaan ja itse tunsin samalla muljahduksen <3 Ensimmäinen varma liike, jonka tunsin <3 Istukka oli vahvasti edelleen etuseinämässä. Vauvan koko vastasi rv 19+1 eli ihan passeli :) Kaikki muutkin "osiot" saatiin ultrattua ja kaikki vaikutti normaalilta :')

Sukupuolesta sanoin heti ennen ultrausta, että sen saa kertoa, jos se sieltä vilahtaa. Lääkäri ei sanonut mitään ultrauksen aikana, joten lopuksi kysyin asiaa uudelleen.

"Tytöltä vaikutti."

<3

Rv 18+2

Tervetuloa vuosi 2016 minunkin puolestani!

Vuosi 2016 vastaanotettiin rauhallisissa tunnelmissa. Vuoden vaihtuessa katselin raketteja miehen kainalossa ja syleilin (edelleenkin olematonta) vatsaani. Mieli oli täynnä onnea ja syvää kiitollisuutta. Saimme vastaanottaa uuden vuoden Pikkuisen kanssa. Vuoden 2016, jolloin rakkaimmista rakkain lapsemme toivottavasti syntyy <3

Raskausviikot senkun vierivät, ja enää hieman yli viikko rakenneultraan. Voi kuinka sitä jännitetäänkään.. Kunpa kaikki olisi hyvin <3

Tarkempien kuulumisten kanssa palaan asiaan heti, kun löydän sopivan raon siihen ;)

Rv 17+1

Joulu alkaa olla taputeltu. Aatto vietettiin miehen kanssa oman perheeni luona, muut pyhät appivanhemmilla. Myös vauva sai ensimmäiset lahjansa. Just ja just pystyttiin välttymään kyyneliltä, kun paketista paljastui pieni potkupuku ja tutteja. Voi vauva, kuinka paljon täällä kaikki sinua odottaakaan <3 Tämän vuoden joulu oli niin erilainen kuin edellisen vuoden. Vuosi sitten itkin ja olin varma, etten selviä koko joulusta. Nyt olin se pullantuoksuinen tuleva äiti, joka ei pysynyt housuissaan. 

Maha on käyttäytynyt viime päivinä oudosti. Iltaisin se on järkyttävän turvonnut. Aamulla pystyn jo näkemään ja kopeloimalla tuntemaan pienen pömpön. Nytkö se pullahdus alkaa tapahtua <3

Eilen illalla kuuntelin, tai no myönnettäköön, salakuuntelin mieheni ja appivanhempieni keskustelua. Kuulin, kuinka mieheni kertoi rakastavansa minua ja minun olevan paras mahdollinen vaimo. Kuinka meille on tulossa vauva, ja kuinka hän ei malttaisi odottaa enää hetkeäkään vauvaamme. Painoin otsani ovenkarmia vasten ja annoin kyynelten tulla. Onnenkyynelten, jotka kumpusivat jostain niin syvältä, ja joita olin niin kauan kaivannut. Katsoin ikkunan kautta heijastustani ja pientä turvonnutta vatsakumpuani. 

Siinä se oli. Elämäni onnellisin hetki. 

Hyvää Joulua!

Oikein ihanaa joulua kaikille! <3 

Rv 16+0

Vautsi. Vielä viikko niin 4 kuukautta on täynnä! En voi uskoa tätä todeksi, kuinka nopeasti aika on loppuen lopuksi mennytkään! 

Mieltäni on hallinnut viimeiset kaksi viikkoa ihan älytön pastellinvärinen kupla. En mieti mitään muuta kuin vauvaamme, joka on rakkainta  ja arvokkainta, mitä tiedän. Mies on jopa ilmaissut huolensa minua kohtaan, olen kuulemma kummallinen :D Olen niin kiintynyt häneen jo nyt, tekisin mitä vaan hänen vuokseen. Aamulla kun herään, vauva on ensimmäisenä mielessäni. Mielessä käy usein (lue: monta kertaa päivässä) ajatus ultrasta, jotta näkisimme vauvan taas kerran. Kaipaisin niin kovasti jotain konkretiaa tähän odotukseen. Onko kohdussani todella joku?

Mahakaan ei ole vielä kasvanut. Nännit ovat kipeytyneet tällä viikolla ihan kummallisiksi, ne ovat ä l y t t ö m ä n kipeät ja arat. Pelkkä rintsikoiden laittaminen on tuskaa. Hmm.. Kai tuota voisi kutsua oireeksi? :D En olekaan siis täysin oireeton! 

Eilen tulin kaapista ulos töissäkin. Esimies ja työkaverit saivat tietää raskaudestani vihdoin ja viimein. Vastaanotto oli hellyyttävä ja onnellinen. On paljon kevyempi olla, kun salaisuus on pullautettu ulos suusta :)