Rv 11+6

Kirjoitustahtini tuntuu tätänykyä olevan kirjoitus/viikko, pahoittelut siitä. Olen kuitenkin huomannut vähäisen blogin kirjoittamisen vähentävän myös turhaa stressaamista. Tässä tilanteessa kun en enempää stressiä tarvitsisi :) Olen koittanut vaan selvitä päivästä toiseen mahdollisimman kivuttomasti. Jokainen tallottu päivä olisi lähempänä ultraa. 

Niin se vaan on, että huomenna päättyy minun ja Lugesteronin yhteinen matka. Samalla pyörähtää käyntiin rv 12 - uskomatonta mutta kuulemma totta! Noin 2,5 kuukauden ajan käytin Lugesteroneja kolmesti päivässä ja loppua kohti vähenevin määrin. Vaikka kuinka Lugeja aluksi haukuinkaan, ovathan ne olleet todellinen ystäväkin! Ne ovat tuoneet paljon turvaa ja pitäneet pienen tiukasti kiinni <3 Pakko se on myöntää, että Lugejen lopettaminen jopa pelottaa. 

Vielä enemmän pelottaa ensi viikon np-ultra. En voi ymmärtää, että ollaan selvitty tänne asti ilman varmistusultria - tästä kiitos kuuluu dopplerille. Juuri tänään viimeksi kuuntelin maailman ihaninta jumputusta <3 Nyt vaan toivotaan,että  keskiviikkona olisi kaikki hyvin. Sitä ennen on luvassa muutama uneton yö.