Mielialani ovat olleet tasaiset tämän pienen hiljaisuuden aikana. En ole juurikaan siis ehtinyt miettiä lapsettomuuttamme. Mieheni totesi, että liekö kevään tullen hormonit jylläävän ja mielenikin on parempi. No.. tässä kropassa ei taida paljon hormoneja olla liikeellä :D mitä nyt hieman keltarauhashormonia, Tero nro 4 menossa :D mutta mieli on kyllä ollut hieman parempi viime aikoina. Tämä on nyt se parempi hetki elämää. Sitä ei voi koskaan tietää, koska seuraava masennuskausi tulee, veikkaan sen kuitenkin ajoittuvan ensimmäisen ivf:n aikoihin. Sitä odotellessa.
Eilinen todistaa aika vankasti sen, että mielialani on ollut parempi. Pystyin tekemään jotain sellasta, mitä "masennuskautena" saisi minut viiltämään ranteeni auki. Hain sukulaistytölle lahjaksi pari mekkoa. Ihania pieniä mekkoja erilaisin printein. Valitsin ja ihailin vaatteita, tein sen sydämelläni. Rakastin sitä. Tekisin sen vielä tänäänkin uudestaan, huomisesta en voi luvata.
Tosiaan myös ensimmäinen ivf odottaa ihan nurkan takana. Olimme miehen kanssa ensikäynnillä yksityisellä, lääkäri suunnitteli hoidon, ultrasi minut, luki sairaskertomuksemme. Olin urhea koko käynnin ajan ja vastailin kysymyksiin, kuin joku juttelisi kanssani päivän säästä. Kotona olin shokissa. Olin onnellinen, mutta järkyttynyt. Eipä se niin yksinkertaista ollutkaan. Se oli ISO juttu. Ivf toteutetaan siis lyhyellä kaavalla, kp 2 alkaa Gonal-f pistokset annoksella 150. Melko tuttua kauraa, ainoa uusi asia on Orgalutran. Ja tuleva punktio, jota pelkään kuollakseni. Ultratessaan minua lääkäri totesi munasarjojeni olevan todella alttiin näköiset hyperstimulaatiolle. Sitäkin odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kommentistasi ❤️