Voiko lapsettomuuden unohtaa?

Tänään koin sen. Täydellisen onnellisuuden tunteen. Heräsin aamulla pirteänä, hymyilin ja mietin innoissani tulevaa päivää, joka sisältäisi kaikkea mukavaa. Olin niin onnellinen, mikään ei painanut minua.

Sitten muistin sen. Se iski tajuntaani lujempaa kuin mikään muu aiemmin. 

Unohdin olevani lapseton. 

Unohdin sen valtavan möykyn sisältäni. Vaikka se painaa sieluani ja kehoani kaikkialla, unohdin sen. Hymyni valahti viemäriin.

Kostaakseni maailmalle, kävin mieheni kanssa kirpputorilla ja pyörin naama peruslukemilla hyllyjen välissä, huolimatta kymmenistä (valehtelematta) näkemistäni pikkuvauvoista ja raskausmahoista. Ostin pienen valko-ruskean käpyprinttisen bodyn. Vielä minäkin näytän ja aion olla onnellinen.