Fiiliksiä hoidosta

Tänään on viimeinen Gonalin ja Orgalutranin pistämispäivä. Pakko myöntää, että koko pistämistouhu alkaakin jo riittää pikkuhiljaa :D Kaikki on menny hyvin tähän asti, alavatsakipuja on jonkin verran, välillä paljon ja välillä ei mitään. Voin siis yllättävänkin hyvin. Mahdanko saada sanoa samaa huomisen irroituspiikin jälkeen... :D kauhistuttaa miettiä, miltä munasarjani tällä hetkellä näyttävät.. Maanantainen punktio pelottaa enemmän kuin elämä.

Olen koko viikon ravannut apteekissa. Kaiken tän muun stressin keskellä pitää vielä stressata sitä, että pitää tilata lääkkeet lähiapteekkiin ja hakea ne sieltä. Sekään ei riittänyt, Pregnyliä tilatessani farmaseutti sanoi sen olevan tukusta loppu :o MITÄ?! Siinä vaiheessa meinasin saada sydärin. No, ei siinäkään vielä mitään, sain lääkkeen eri apteekista, mutta.. Kotiin päästyäni avasin pakkauksen ja huusin järkyttynyttä ininää. Pakkauksessahan ei tullut piikkejä mukana! Pregnyl on enaimmäistä kertaa minulla käytössä, enkä muistanut kysyä klinikalta edes ohjeita.. Olisiko piikitkin saanut mahdollisesti sieltä mukaan? Melkein itkua vääntäen juoksin toiseen apteekkiin, jossa selitin asian miesfarmaseutille. Hän käytti valehtelematta puoli tuntia asian tutkimiseen ja oikeanlaisten ruiskujen etsimiseen. Maailmassa on vielä hyviäkin ihmisiä. Ainoa asia, mitä kotona huomasin oli, että ruisku on melko pieni, 1ml, ja lääkettä taitaa olla se yksi millilitra, joten en tiedä että mahtuuko se yhteen ruiskuun. Onneksi ostin niitä kaksi, mies saa pistää toisen minuun samaan aikaan, kun itse pistän yhden. Ennen en rauhoitu, kun saan lasiampullit auki särkemättä niitä.

Näitä munarakkuloita on kuskattu ja kasvatettu ympäri Suomea jo melkoisesti :D niitä on kasvateltu kotona, Satakunnassa, saaressa merellä, autossa ja tänään vielä Virossa. Teemme miehen kanssa pienen pyrähdyksen Tallinnaan, luvassa shoppailua ja paljon kasvisruokaa ja leivoksia. Melko kosmopoliitit munarakkulat ;)