Juhannus

JUHANNUS 2015

Paikka: koti ja Jorvi
Parhaat herkut: roskaruoka ja (vahvat!) särkylääkkeet
Juoma: vesi ja kivennäisvesi
Biisi: Scooter - Hyper, hyper (tälle ollaan naurettu miehen kans vedet silmissä, kuunnelkaa kaikki hyperistä kärsivät :'D menee vähän mustan huumorin puolelle)
Ihmiset: Oma mies ja sairaanhoitaja

Siinä meidän juhannuksen TOP-lista :D Vietimme miehen kanssa siis kaikkien aikojen juhannuksen. Mökillä rentoutumisen ja juhlimisen sijaan makasin sohvalla ja katselin elokuvia. Kaupunki oli ihanan rauhallinen. Voisi ajatella, ettei ehkä mikään ikimuistoisin juhannus - päinvastoin! Tämän tulen muistamaan ikuisesti. Kaikella rakkaudella <3

Pari kertaa kävimme varmuuden vuoksi Jorvissa gynen päivystyksessä tarkastuksessa, koska hengittäminen oli melko raskasta. Soitin sinne aluksi, jolloin naishenkilö vaati minulta lähetettä, mutta lopulta "suostui" ottamaan minut sinne. Öö? Menin paikalle ja ilmoittautumaan, jolloin luukulla pyydettiin henkkareita JA neuvolakorttia. Mitä? Niinpä niin, synnäri oli samassa paikassa.. Menin sekaisin ja kuiskasin vastaukseksi etten ole raskaana. Sitten hoitaja tajusi kuka olen ja meni silminnähden vaivaantuneeksi. Tämän jälkeen kaikessa hänen sanomassaan paistoi sääli. Menin gynen puolelle istumaan, ja kyynelpadot aukesivat. Miten pahalta se tuntuikaan.

Kohta tapasin maailman mukavimman sairaanhoitajan, joka piti minusta koko illan huolta. Hän antoi minun odottaa eri paikassa, missä synnyttäjät, hän pelasi selvästi joukkueessani :) Pääsin lääkärin vastaanotolle, jossa ensimmäinen lause oli, että hän ei tiedä lapsettomuusasioista mitään. Kiva juttu. Paikalle saapui hetken päästä kokeneempi lääkäri, joka myös komppasi, ettei heillä ole ollut tälläisia potilaita. Miten yksin tajusin olevani. Aina olen ihmetellyt, miten muka lapsettomia on niin paljon. Nyt sain varmistuksen sille, että ei meitä todellakaan ole. Sain käskyn käydä myös röntgenissä. Lähdin vaappumaan käytävää pitkin, ja kuulin takaani ääniä. Katsoin taakseni ja näin hoitajan työntävän pyörätuolissa tuoretta äitiä, jolla oli sylissään pieni vaaleansininen nyytti. Näin äidin katseessa jotain, mikä sai hengityksen jälleen vaikeutumaan. Ylpeyttä. Käänsin katseeni pois ja pyyhin loppumatkan kyyneleitä poskiltani.

Lopulta sain tulokset: keuhkoista löytyi pienen pieni läntti nestettä, ja vatsaontelon nestelammikko pieneni parissa päivässä. Tulehdusarvokin lähti parissa päivässä laskuun, huh! Klexanea olen pistellyt torstaista asti. Juhannuksen aikana oloni on parantunut huimasti ja tänään jäljellä on enää turvotusta ja mustelmia kyynärtaipeessa. Voin varmasti sanoa olevani onnekas, kun näinkin vähällä selvisin hyperistä :)

Millainen juhannus teillä oli? :) Laittakaa omia listoja tulemaan :D