Tänään sain todeta kp 1:n olevan täällä, enää ei siis tarvitse odottaa kuin nelisen viikkoa. Sitten pääsisi taas hoitojen tuiskintaan. Olen lukenut monen lapsettoman kokevan hoidot jopa niin raskaina, että miettivät niiden väliin jättämistä. Monet pitävät myös taukoja hoidoista, mikä varmasti antaa hyvin kropalle ja päälle aikaa levätä. Itse en koe hengähtämistä ja odottamista omakseni. Toki hoidot ovat todella raskaita henkisesti ja fyysisesti, mutta minut tappaisi odottelu. Se on ollut koko hoitojen ajan pahin vastustaja. Näissä "hommissa" kun se odottelu tietää aina vähintään kuukauden odottamista.. Hoidot on mulle tällä hetkellä se elämän suola. Ainoat hetket elämässä, kun koen oikeesti eläväni. Tämän vuoksi siis emme odottaneet julkisen ivf:ään pääsyä yli puolta vuotta, vaan marssimme heti yksityiselle. Tottakai pettymykset pelottavat, nyt jopa enemmän kuin ennen. Jopa mies myönsi ajellessamme, että häntä pelottaa mahdollisen PAS:n mahdollinen epäonnistuminen. Kuitenkin hoidoissa oleminen ja piinailemaan pääseminen ovat itselleni postiviisia tunteita; pelkkä odottaminen olisi täyttä negaatiota, kuin koko prosessi olisi kuollut.
Kuinka ihania nämä neljä viimeistä viikkoa olisivatkaan, jos tietäisin olevani kahden kuukauden päästä raskaana. Kuinka ihana olisi viettää ne miehen kanssa kahdestaan salainen virne naamalla, kun tietäisi näiden olevan viimeiset hetket, kun olisimme kahdestaan.
Musta tuntuu ihan samalta, että hoidot pitää itteni jotenkin tässä arjessa. Nyt kun tietää olevan taukoa ilman siirtoja niin on jotenkin kamalan tyhjä olo :'D
VastaaPoistaMäkin vihaan odottelua ja kaikki tauot on kyllä yhtä tuskaa, tosin nyt kun hoitoja on yli vuos takana nii kropalle varmaan tekee ihan hyvää olla muutama kuukaus ilman hormooneja :D
Joo mustaki tuntuu aina että koko elämä tyssää jos on taukokierto.. kertoo aika hyvin siitä mitä elämän sisältö on nykyään :D
PoistaToi oli meilläkin iso syy valita yksityinen, että en vaan millään jaksaisi sitä odottelua. Odottelua tämä nyt toki on muutenkin (kärsimättömälle ihmiselle ei kovinkaan kiva tilanne :P), mutta en millään haluaisi puolta vuotta odotella johonkin hoitoon pääsyä. Nytkin oikeesti jo malttamattomana odotan sitä ekaa hoitoa, että pääsee vihdoin tositoimiin. :D
VastaaPoista- Mari
Totta, tuntuu etten muuta ookaan tehny pariin vuoteen kun odottanut :D mäkin odotan että pääsette kohta hoitoihin, sit piinaillaan yhdessä ;)
Poista