Olen istunut kesäpäiviä rannalla ja parvekkeella, olen matkustellut eri puolelle Suomea. Olen lukenut kirjoja, katsonut elokuvia. Olen suunnitellut viikonloput täyteen tekemistä, olen iloinnut ohikiitävistä onnenhetkistä. Silti aika ei ole kulunut mihinkään.
Silti seuraavaan hoitokiertoon on edelleen niin pitkä aika. Liian pitkä aika. Olen edelleen yhtä kaukana seuraavasta hoitokierrosta kuin eilenkin. Kuukautisetkin tuli ja meni, mutta edelleen joudun odottamaan seuraavaa hoitokiertoa.
Kunnes unohdan odottaneeni tunti-, päivä ja kuukausitolkulla ja huomaankin ajan kuluneen. Ja olevani edelleen lapseton.
Kaunista tekstiä - ja niin totta! Voimia <3
VastaaPoistaKiitos! <3
Poista