keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Minä toivon

Viime ajat on olleet todella tuskaisia. Lapsettomuus seuraa kaikkialle. Vaikka on ollut kaikkea ihanaa tekemistä ja ulkona on mitä ihanin kesä, silti en saa hetkeäkään rauhaa. Tänään kävelin kesämekossani pitkin katuja ja hymyilin itsekseni. Kunnes vastaan tuli nainen kauniin pienen raskausmahansa kanssa. Sitten toinen. Laitoin aurinkolasit peittääkseni kyynelistä kostuvat silmäni.

Kiertelin vaatekauppoja lohtushoppailu mielessä. Kunnes katseeni eksyi äitiysosaston vaatteisiin ja naisiin, jotka innoissaan pläräsivät vaaterekkiä raskausmahat pinkeinä. Fiilis valahti maahan. Päätin lähteä kotiin, se tuntuu olevan ainoa paikka, jossa välttyy mielipahalta (kun vaan ei lue uutisia puhelimesta :D).

Toivoisin edes yhtä päivää, jolloin lapsettomuus ei painaisi. Sydän on niin raskas tällä hetkellä. Koska tästä elämästä näin raskasta tuli? Voisinko saada lapsettomuudesta kesäloman?

4 kommenttia:

  1. Oi kesäloma koko lapsettomuudesta olis unelma! Sellanen missä ei tarvis muistaa ollenkaa koko asiaa, eli ei tarvis nähä niitä raskausmahoja tai yhtään mitään muutakaan siihen liittyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olis kyllä taivas! Tietäisin heti monta paikkaa, jossa saisin olla rauhassa, mutta millä ihmeellä tän pään sais nollattua täysin.. :(

      Poista
  2. Joo loma tästä ois paikallaan ! Mutta tuo oma mieli ja lapsettomuus vaan seuraa joka paikkaan minne menee , kumma juttu .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mieli ei tunnu päästävän hetkeksikään irti :(

      Poista

Ilahtuisin kommentistasi ❤️