Selvisin viime viikolla masennuskaudestani, ja nyt se taas nostaa päätään. Kiitos kouluaikaisen tuttavan blogi, jossa näin kuvia pienen pienestä vastasyntyneestä pojasta. Ei oo olemassa sellasta keinoo, mikä vois päivän enää tollasen jälkeen pelastaa. Sydämessäni muljahti. Niin helppoo se muille on. Pam ja siinä se lapsi on. Tuore äiti katseli vauvaa kuin naapurin koiraa. Koko sieluni valtasi jälleen ahdistunut, malttamaton ja äkkipikainen paineaalto, joka huutaa että vauva tänne nyt ja heti. Välillä (lue: koko ajan) tuskailen sitä, miten oman lapsen saaminen on tuhansien valovuosien päässä. Tuntuu, ettei mulle riitä enää mikään, ei riitä enää edes plussa testiin vaan haluan jo oman lapsen syliin. No, onneks se plussakin tuntuu 90% ajasta odottamisen arvoselta, jopa täydelliseltä.
Toiseksi virheeksi menin lainaamaan kirjastosta vielä "Ei kenenkään äiti" -kirjan. Sydäntäsärkeviä tarinoita, kyynelehdin sydän syrjällään. Mies sanoikin minulle, että mahtaako kyseisen kirjan lukeminen helpottaa vai pahentaa oloani. En tiedä itsekään vastausta. Ehkä kysymys kuuluu mielestäni pikemmiten: Voiko tää olo tästä enää pahentua? Lukiessani sydämeni kuitenkin myös hymyili lämpimästi samalla. Miten samoja tunteita kaikki lapsettomuudesta kärsivät tuntevatkaan! Jokainen tarina olis voinu olla mun kirjoittama.
Tero nro 5 meni naamariin tänään, 5 to go. Tästä postauksesta tuli kamala pahanolon oksennus, ei päätä eikä häntää, enkä voi sanoa olonikaan helpottaneen :D Näillä jatketaan.
Voi kun saisi fb ja blogeihin jonkun vauvasuodattimen! Lapsettomuusblogien kanssa on vähän kaksijakoiset fiilikset. Välillä vertaistuki auttaa, välillä selailu vaan ahdistaa ja on pakko pitää taukoa ja keskittyä muihin aiheisiin. Tuota kirjaa en ole vielä uskaltanut lukea, ehkä joskus on aika kypsä
VastaaPoistaMäkin ahdistun välillä suunnattomasti muiden lapsettomuusblogeista, jotenkin ne nostaa omatkin huonot fiilikset pintaan.. suurimman osan ajasta niillä on kyllä tosi voimauttava vaikutus.
PoistaOon nyt puolessa välissä tuota kirjaa, tosi rankkoja tarinoita, mutta myös sydäntä lämmittäviä. Melko koukuttava teos kyllä :)
Mä luin vähän aikaa sitten sellasen kirjan kuin "Lapsettomuus - 30 tositarinaa". Sitä voin myös suositella. Tuo "Ei kenenkään äiti" mulla on lukujonossa. :) Mun mielestä oli ihan lohdullista lukea niitä tarinoita, varsinkin oli ihana lukea onnistumisista, mutta toki mukana oli niitäkin tarinoita, mitkä päätty toisin ja niistä tuli ahdistava olo. :/
VastaaPoista- Mari
Kiitos vinkistä, tota en ookkaan vielä lukenut! :) Onnistumistarinat mooonen vuoden jälkeen on kyllä niin lohdullista luettavaa, ihailtavaa kuinka kauan monet on jaksanu yrittää
PoistaTuossa alkuvuodesta vähän aikaa ennen kuin itse plussasin, oli lapsettomuusblogeissa joku ihme plussatsunami. Sitä ennen oli tosi pitkään täysin hiljaista ja tuntui että kukaan ei onnistu. Silloin tuli itselle sellainen olo että jäin laivasta, joka vei muut mukanaan. Ihan kuin olisi joku kiintiö, jossa jonkun muun onnistuminen on joltakin muulta pois.
VastaaPoistaVoin suositella myös sitä pingviini-sarjakuvakirjaa, sekä Keskenmenosaappaat-kirjaa. Ovatko tuttuja? Itselläni on tuulimuna-ultra neuletakki, jota en edelleenkään pysty laittamaan päälleni ilman muistoa tuosta musertavasta hetkestä. :(
Joo mä muistan kans ton alkuvuoden plussa-aallon.. ja muistan kuinka paljon muakin silloin ahdisti että jäin junasta :( lukulistalta tippu monen monta blogia :(
PoistaKiitos vinkeistä! Tosta Keskenmenosaappaista oon kuullu mutta toi sarjakuva on ihan uusi juttu! Millä nimellä ton sarjakuvan löytäis, muistatko/muistaako joku?
Maailma mustavalkoinen on sen pingviinikirjan nimi. Kauniita ja koskettavia sarjakuvia.
PoistaKiitos!
Poista