"Ostetaan rivarikolmio."
"Varataan ulkomaanmatka ensi vuoden elokuulle."
Eipä se ihan noin vaan ole mennyt. 2,5 vuotta elämästäni olen ollut elämättä. Olen suunnitellut jokaisen hetken, päivän ja kuukauden etukäteen sen perusteella, että kohta saatan olla raskaana. Silti en ole vieläkään raskaana. Entäjos on pilannut monta hetkeä elämästäni. Mitä kaikkea olenkaan jättänyt tekemättä sen kauniin haaveen varjolla, että saatan olla kohta raskaana? Olen siirtänyt opiskelua, ollut varaamatta ulkomaanmatkoja ja siirtänyt asunnon ostamista.
Aihe nousi konkreettisesti taas esiin, kun huomasimme automme vetelevän viimeisiään. Olisi aika alkaa miettiä uutta. Riittääkö pieni auto meille? Pitääkö auton takakontin olla niin suuri, että sinne mahtuu lastenrattaat? Elämä menee hakuammunnalla ja viime hetken päätöksillä. Aivan kuin katselisin elämäni vilistelevän ohitseni (pitääkin muistaa ensi kerraksi popcornit mukaan). Olemme katselleet tarjouksia uusista autoista, joilla monilla on ollut 5 vuoden takuu. Voisikohan joku antaa myös lapsettomalle 5 vuoden takuun, jonka aikana tulee raskautumaan?
Oi, miten hyvä ja osuva teksti! Oon suunnitellut vauvan saapumista jo kaks vuotta, ja nimenomaan asunto ja auto on olleet semmosia "sitku"-pohdintoja. Viimeinen inssi ei nyt tuottanut tulosta ja iski kunnolla takaraivoon, että ei se vauva välttämättä tule. Ja luultavasti ei tule. Oli naivia suunnitella ideaalia ikäeroa lapsille, hah! Tulis edes, oli ikäero sitten 3 tai 12 vuotta! Ja missä vaiheessa sitä osaa antaa periksi, ja laittaakin rahat asuntosäästöön. Ja miten kasaa rohkeuden olla varman ja vakuuttava näköinen vastatessaan muiden kysymykseen "Miksi et yritä enää yritä hoitoja?"
VastaaPoistaKiitos muuten kattavista IVF-kuvauksista! Kokeilen vielä sen oljenkorren ennen kun pistän rahahanat kiinni ja mukaudun kohtalooni :D
Kiitos! <3 Voi oon pahoillani ettei inssistä tärpänny :( Nää on kyllä niin vaikeita kysymyksiä, missä vaiheessa uskaltaa päästää irti ja ostaa esim. sen asunnon.. Mitä kaikkee sitä onkaan vuosien varrella suunnitellu tekevänsä ja kaikki on jääny raskauden toivossa tekemättä.
PoistaHurjasti tsemppiä tulevaan ivf:ään, seuraan innolla miten käy ;)
Sama homma täälläkin ! Meillä olisi jo tilaa kodissa vauvalle mutta remontteja tehdessä tulee mieleen , että jos se vauva tuleekin niin rempataanko tämäkin huone niin että mahtuu hoitopöydät ym muut vai tehdäänkö vaan meille kahdelle kotia. . Jopa työpaikkani on kiinni siitä , tulenko raskaaksi vai en ; jos tulen niin pysyn vakkaripaikassa niin helpompi sitten palata , mutta jos en tule raskaaksi niin halusin ettiä jonkun toisen paikan ! Mutta mietinnän alla joka ikinen kuukausi !
VastaaPoistaNiinpä niin, jokainen kuukausi mäkin vatvon noita samoja asioita :( Kaikkee sitä on suunnitellu mut mitään ei oo uskaltanu toteuttaa.
PoistaTosi osuva teksti! Samoja pohdintoja ollut täällä. Ei nyt hetkeen tosin, mutta alussa oli erityisesti.. nyt olen jotenkin mukautunut tilanteeseen ja koitan olla toivomatta liikoja. Talveksikin voisin vaikka matkan varata, jos ei kaikki rahat menis hoitoihin. :P 5 vuoden takuu olisi kyllä suuri helpotus!
VastaaPoista- Mari
Mäkin aina yritän (paino sanalla yritän :D) olla toivomatta liikaa, mutta aina sitä vaan jää junnaan tohon samaan entäjos:iin :( Mekin ollaan mietitty että jos nyt kerrankin sen matkan varais, repäsis kunnolla ...sit varmaan tärppääki saman tien :D toi oliskin hyvä käänteispsykologia :D
Poista