perjantai 3. heinäkuuta 2015

Pitkä matka

Kello näyttää 1.43 yöllä, en saa unta ja itkettää. Kaikki tuntuu niin totaaliselta paskalta tällä hetkellä, pardon my French. Yritin ummistaa silmiäni, mutta viimeaikainen tuttu ahdistus valtasi mieleni. Meillä on vielä niiiin pitkä matka oman lapsen syliin saamiseen. Se matka on niin pitkä, että pitkän määritelmäkin saa ihan uudet ulottuvuudet. Vaikka tulisinkin raskaaks muutaman kuukauden sisällä, se olis vasta kaiken paniikin alku. En edes ymmärrä sellaista ajatusta, että jonain päivänä tuossa vieressämme voisi köllötellä lapsi. Meidän lapsi.

Katkeruus on ollut viime päivinä enemmän kuin läsnä. Se hallitsee elämääni. Olen katsellut äitejä lastensa kanssa ja tulevia äitejä vauvamahojensa kanssa ja tuntenut aivan silmitöntä raivoa. Miten helpolla monet tulee raskaaks, miten meillä muilla voi kestää valovuosia. Sanon monelle vastaantulevalle äidille hiljaa mielessäni, että sä et tiedä paskaakaan. Se helpottaa. Kyllä, olen katkera siitä, että heiltä onnistuu maailman luonnollisin asia.

Olen huomaavinani, että monella blogikentällä tuntuu olevan vähän helpompaa lapsettomuuden kanssa, mikä on ihan fantastista. Ehkä jotkut teistä todella osaavat pitää kesäloman myös lapsettomuudesta. Nostan hattua. Mutta toisaalta, niin kuin me kaikki tiedetäänkin, näitä lapsettoman tunnealoja voi ennustaa yhtä varmasti kun VR:n aikatauluja. Toivottavasti mäkin pääsen kohta taas tolle paremmalle puolelle.

Laskeskelin tässä yön pimeinä valoisina tunteina, milloin aloitan taas Terojen syömisen. Siltä näyttää, että "enää" ensi viikko lääkkeetöntä elämää, sitten alkais taas nappien popsiminen. Ironistahan tämä on ja naurattaakin, mutta odotan sitä -ja paljon. Ymmärrättehän?

Kello on 2.09 ja lopetan. Käyn miehen viereen makaamaan, ja toivon että nukahtaisin sattumalta jossain välissä.

8 kommenttia:

  1. Täälläkin tuo katkeruus on tällä hetkellä taas läsnä! Katoin eilen vahingossa yhtä raskaana olevaa kamalan vihasen näkösenä, se tais huomata sen ja käänty viellä ihmissään kattomaan mua :DD sit vasta tajusin että hups tais olla vihanen katse päällä :D
    Kaikki blogit jossa plussataan siirrän automaattisesti piiloon. En jaksa nähdä yhtää ultrakuvia tai raskasmahoja.
    Vihaan raskaana olevia.

    Hoidoista voi pitää suht helposti lomaa mutta noista ajatuksista ei kyllä pääse helposti eroon. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah apua, mullakin on käyny monta kertaa tollanen pieni vahinko, että on jääny vihanen katse päälle :D Jos joku katse vois tappaa niin se olis kyllä tää vihanen katse :'D Hmph, meissä onkin paljon samaa, mäkin deletoin ihan saman tien blogin, jossa plussataan.. Oon oikee raskausnatsi :D
      On tää kamalaa, nyt vaan yrittää keskittyä siihen, että ehkä tää viha- ja masennuskausi menee kohta taas ohi.. toivottavasti

      Poista
  2. Mä olen huomannut, että tunteet menee ihan vuoristorataa. Nyt on ollut hetken ihan ok fiilikset, mutta varmasti taas kohta katkeruus ja suru on pinnalla. :( Ja tunnen myös välillä suurtakin vihaa, kun näen raskaana olevia äitejä tai vaikka vaan luen jotain vauvahehkutuksia facebookista. Sellaset hehkutukset ärsyttää mua jotenkin suunnattomasti. Ei niillä äideillä käy mielessäkään, että kaikilla se ei suju niin helposti ja aiheuttavat mielipahaa muille. :( Mutta toki täytyisi muistaa se, että onhan niistä joillakin voinut myös se lasten saaminen viedä paljon aikaa tai olla hyvinkin vaikeaa..
    - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo saa oikein pelätä että koska seuraava masennusaalto taas tulee.. :( Ja sillon kun on suht ok fiilis, ei osaa nauttia siitä ja arvostaa sitä.
      Vauvauutiset ja raskaana olevat on se pahin mielen myrkyttäjä! Vaikka kääntäis katseen, se vahinko on jo sattunut ja masennuskausi tervetuloa vaan :( ei oikein tiedä miten päin pitäis nykyään olla..

      Poista
  3. Nuo ovat niin tuttuja tuntemuksia. Varsinkin katkeruus on todella kuluttavaa, kun se vie kaiken energian. Itselläni tällä hetkellä helpompi olo, en osaa sanoa mistä se johtuu, mutta kuten elämä yleensäkin, niin olotilat vaihtelevat paljon ja aika ennalta arvaamattomasti. Yritän ajatella, että elämä kulkee omalla painollaan. Että asioilla on tapana järjestyä. Että sama suru ei aina tunnu yhtä pahalta ja negatiivisistakin kokemuksista voi seurata hyviä asioista. Voimahalauksia sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keksi! <3 Mäkin yritän toitottaa tota samaa mantraa "asioilla on tapana järjestyä" ja oon elänykin sen mukaan koko elämäni.. sitten tuli lapsettomuusdiagnoosi ja viimeisetkin optimismin rippeet katos musta :( Tähän ei auta vaan yksi kertasesti mikään ennenku saa oman lapsen syliinsä :( Ihailen kuinka vahvalta ihmiseltä tunnut, oon ennenkin saanu sun blogista sellasen vaikutelman.. Tolla asenteella pärjäät kyl missä ja milloin vaan :) <3

      Poista
  4. Halaus sulle ! Tuli tuosta sun tekstin alusta mieleen (kun kirjoitit, että jos tulisit raskaaksi niin se olisi kaiken paniikin alku ), että en voi edes kuvitella miten kauheaa on joskus tulevaisuudessa olla raskaana tämän lapsettomuuden jälkeen , sillä olisin varmasti ihan paniikissa ja pelkäisin ihan tajuttomasti että mitä voi sattua , ja niin monet raskaudet keskeytyy. Niin kauan yrittämistä takana, että se plussa olis sanoinkuvaamattoman ihanaa ja epätodellista, mutta siitä hetkestä lähtien varmaan miettisin KAIKEN mitä teen ja syön ym että onko siitä haittaa lapselle. En ymmärrä miten jotkut raskaana olevat on niin rentoja sen suhteen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta!! Siis mäkin muuttaisin siitä toisen viivan näkemisestä KAIKEN elämssäni! Olisin varmaan ihan hysteerinen :D
      Mäkään en ymmärrä miten raskaanaolevat on niin varmoja; heti ostellaan vauvanvaatteita ja rattaat :O Itse olisin ihan tuhannen paniikissa! Halaukset sullekin <3

      Poista

Ilahtuisin kommentistasi ❤️