tiistai 14. heinäkuuta 2015

Elokuva-arvostelu: The Babymakers

THE BABYMAKERS (2012)

Ohjaaja: Jay Chandrasekhar
Käsikirjoitus: Peter Gaulke ja Gerry Swallow
Pääosissa: Paul Schneider, Olivia Munn, Kevin Heffernan
Kesto: 95 min



                                                       Kuva täältä.



Komedia kertoo pariskunnasta, Tommysta ja Audreysta, jotka päättävät perustaa perheen. Aluksi seksi on jännittävää ja himokasta, mutta 9 kuukauden jälkeinen leikkaus osoittaa seksin muuttuneen pakkopullaksi, jopa työksi. Pari päättää hakeutua hedelmällisyystutkimuksiin, jossa selviää miehellä olevan vähäinen määrä huonosti liikkuvia siittiöitä. Tommy ei voi uskoa tätä todeksi, koska on käynyt aiemmin luovuttamassa spermaa (salaa vaimoltaan) saadakseen rahat vaimonsa vihkisormuksen ostamiseen. Niinpähän hän päättää selvittää, onko hänen luovuttamaansa spermaa vielä jäljellä. Monien käänteiden kautta hänen ainoaksi vaihtoehdoksi jää "spermapankin" ryöstäminen.

En halua spoilata enempää, jos joku vaikka haluaa kyseisen leffan katsoa :) Pitkään mietin, että kannattaako lapsettoman edes tehdä arvostelua tällaisesta elokuvasta, päätin nyt kuitenkin tarttua aiheeseen. Lapsettomana sitä huomaa tietysti jokaisen pienenkin epäjohdonmukaisuuden liittyen lapsettomuushoitoihin -ja niitähän riitti. En muutenkaan pidä lainkaan jenkki -tyyppisistä komedioista, eikä tämäkään saanut ihmettä aikaiseksi. 

Minulle elokuvan suurin floppi oli tunteiden puuttuminen. Lapsettomuuden tunnehelvettiä en elokuvassa kokenut ollenkaan. Missä suru, ahdistus, epätoivo? Tästä teinkin johtopäätöksen: ehkä lapsettomuus on niin rankka aihe, että siitä on tehtävä komedia? Ehkä myös näyttelijävalinnoilla oli osansa: olin varsin pettynyt naispääosaa esittävän Olivia Munnin suoritukseen.

Ymmärrän, että kyseessä oli komedia, mutta pitääkö lapsettomuudesta todella tehdä huumoria? Ja varsinkin huonoa huumoria? Lapsettomuudella retosteltiin ympäri leffaa: siitä mm. tiesivät kaikki naapurit ja sukulaiset, ja sille naureskeltiin. Paikkapaikoin se tuntui liian brutaalilta -jopa minulle, mustan huumorin ylimmälle ystävälle. Ehkä tämä elokuva sopii paremmin lapsellisille kuin lapsettomille. Ymmärrän, että jotain voi naurattaa pienessä kopissa masturbointi, itse ylitin sen kynnyksen jo aikapäiviä sitten.

Voisinko suositella tätä? En, ei edes hyvistä leffaeväistä huolimatta.


Arvosana: **


Voisin tehdä lapsettomuutta käsittelevistä elokuvista/dokumenteista lisääkin arvosteluja, onko kiinnostusta lukea? :)

6 kommenttia:

  1. Samat fiilikset jäi: ei voi suositella. Siemennesteessä kaatuilu kuvasi hyvin huumorin tasoa. Hyvä kuitenkin, että tekivät leffan, jos se saa yhdenkin miehen lahjoittamaan sukusoluja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, toivottavasti tosta elokuvasta seuraa edes yks hyvä asia :D

      Poista
  2. Jossain törmäsin tähän leffaan, mutta juoni kuulosti niin hölmöltä, joten jäi katsomatta ja näköjään hyvä niin. :D Ja on kiinnostusta, tee vaan arvosteluja! :)
    - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en kyllä voi suositella :D Kiva että on kiinnostusta, seuraava arvostelu on jo työn alla ;)

      Poista
  3. Minusta elokuva oli aika huono, siis käsikirjoitus, näyttelijät. Toki jotkut jutut oli osuvia ja ihan hauskoja, minusta juuri nuo sukulaisten ja ystävien hyvää tarkoittavat neuvot. En kokenut elokuvaacmitenkään ikäväksi tai lapsettomuuskriisiä pahentavaksi, mutta aika mitäänsanomaton 2* leffa tosiaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika höttööhän se oli, mitäänsanomaton niinku sanoit :) Mäkin myönnän naurahtaneeni parissa kohdassa mutta siihen se sitten jäikin :D

      Poista

Ilahtuisin kommentistasi ❤️