Kuplat ovat nyt in. Tai ainakin ne olivat eduskuntavaalien jälkimainingeissa, eli ehkä ne ovat jo vähän out? :D No kuitenkin, tajusin kuinka vahvasti elän kuplassa, kun sain kommentin edelliseen postaukseeni siitä, kuinka "helposti lapsia saavat" ovat täysin eri maailmasta. Tai kuinka vahvasti kuplassa varmasti kuka tahansa meistä lapsettomista elääkään.
Olen huomannut eristyneeni täysin tästä minua ja meitä ympäröivästä maailmasta. Neljän seinän sisällä kaikki on ihan ok; saan puhua miehelleni mistä tahansa lapsettomuuteen liittyvästä, saan itkeä ja huutaa, jos siltä tuntuu. Muiden ihmisten kanssa kommunikointi onkin sitten vaikeampaa. Joudun unohtamaan kp vitoset ja ovulaatiot. Samalla huomaan, kuinka paljon olen kuplassani lukenut lapsettomuushoidoista, lääketieteellisistä termeistä ja osaan kaikki lapsettomuushoitolääkkeet ulkoa. Olen kävelevä lapsettomuushoito-opas. Välillä havahdun siihen, että eihän kukaan ympärilläni puhu lapsettomuudesta. Minulle normaaleja ja arkipäiväisiä asioita viimeisen kahden vuoden ajan, asioita joita mietin jokainen päivä.. Eikö muka kenenkään muun ruokakaupan ostoslistalle kuulukaan ovulaatio- ja raskaustestit?!
Muiden naisten kanssa puheenaiheet vähenee. Kaverit puhuu lapsistaan ja siitä, kuinka kaikki lapset sai alkunsa ensimmäisellä yrittämällä. Usein menen sanattomaksi, pystyn kuplassani useimmiten pidättämään itkun, kotona pääsen taas vollottamaan. Tunnen itseni kummajaiseksi, jolla ei ole enää kosketuspintaa normaaliin elämään. Kuljen suurissa ihmismassoissa yksin kuplani kanssa, väistellen raskausmahoja ja pikkulapsia. Tajusin kuplani voimakkuuden silloin, kun kuulin erään tuttavan raskautuneen tietämättään mikä ovulaatio on. En jatka tuon spekulointia enempää.
Sukulaisten kanssa pitää valehdella melkein kaikki. Kaikkea varjostaa lapsetomuus; töitä, parisuhdetta, vapaa-aikaa. Tyypillisin vastaukseni on "hyvää kuuluu ja hyvin menee". Sitten keksin tekosyyn poistua paikalta. Kokeilkaa ihmeessä :D Toki voisin pitää kolmen tunnin monologin siitä, miten hoidoissa menee ja tekisinkin sen varmaan innoissani suu vaahdossa, mutta eihän tuollainen sovi kuin omassa kuplassa.
Ainoa hetki, kun poksautan kuplani on, kun kirjoitan blogiini. Täälä en tarvitse suojaavaa kuplaa, olen kotona. Saan kirjoittaa mitä vain, saan lukea teidän blogeja ja kirjoittaa teidän blogeihin. Tunnen oloni niin rauhalliseksi.
Haha mullakin on moonta kaveria joka ei tiedä mikä on ovulaatio ja että sen aikana raskautuminen on mahdollista! Ihan oikeesti! Tänään yks kaveri kysy jotain munasarjoihin liittyvää "koska sä tiedät kaiken tähän liittyvästä" :D
VastaaPoistaYritän aina selittää miten tuo hedelmöittyminen tapahtuu mutta suurin osa tippuu kärryiltä ensimmäisten lauseiden jälkeen. Ihmettelen aina miten nekin on voinut lapsensa saada ilman että tietävät yhtään mitään miten se oikeesti tapahtui :o
Mä oon sen verran tullut kuplastani ulos, että jos joku sattuu erehtymään ja kysymään mitä kuuluu niin annan palaa kyllä kaikki :'D
Silti päivät menee siellä kuplan sisällä vaikka yritän kuinka päästä sieltä pois. Ei vaan kertakaikkiaan oo enää nii paljon yhteistä muiden ihmisten ja ystävien kanssa :/
Haha, siis MITEN toi voi olla mahdollista?! :D Sanattomakshan se vetää kun joku ei oikeesti tiedä edes miten on tullut raskaaks.. Itse taas en tiedä paljoakaan mistään muusta, tästä aiheesta kyllä kaiken :D
PoistaVoi toi on hyvä, mäkin antaisin palaa jos vaan hentoisin tulla kuplastani ulos :D Eipä taida kukaan normaali Suomijamppa odottaa kuulevansa totuutta, kun kysyy kuulumisia :DD
Suosittelen lämpimästi antaa tulla kaikki rehellisesti ulos vaan kun kuulumisia kysytään! Helpottaa kummasti mieltä kun saa laukoa kaiken paskan ja saa jonkun oikeesti ymmärtämään, ettei lapsi noin vain tehdä! :D:D
PoistaJa niitä kohtalotovereita voi oikeasti löytyy ihan yllättävänkin läheltä kun uskaltaa ääneen puhua :)
Mulla kaveri tuli raskaaksi ekasta kierrosta, mutta se meni kesken vajaa viikko testin tekemisen jälkeen. Hän tuli heti seuraavasta kierrosta uudelleen raskaaksi eikä voinut mitenkään käsittää, ettei välissä tarvinnut tulla yksiä menkkoja...
VastaaPoistaEn koskaan unohda, kun yhdessä äitiryhmässä eräs äiti kadehti toukovauvaani ja totesi että heilläkin yritettiin kaksi kertaa toukovauvaa. Toinen syntyi elokuussa ja toinen syyskuussa. Voi byhyy... En sitten kuitenkaan saanut sanottua että meillä tuon toukovauvan alullesaamiseen meni 4,5 v, että vaihdetaanko...
Ei voi olla totta.. todellakin iso BYHYY, oliskohan siinä pitäny ihan sääliäkin?? Kai toi on niin järkyttävää kuultavaa että menee sanattomaks, tuskin olisin mäkään saanu omaa yrityshistoriaani kerrottua..
Poista