Tänä viikonloppuna ajattelin nauttia lasin jos toisenkin viiniä. En oo moneen viikonloppuun juonut mitään, nyt on aika rentoutua. Monena päivänä oon kokenut syvää liikututusta tästä kaikesta. Jotenkin sitä alkaa nyt tajuta, mitä kaikkee kävin parin viime viikon aikana läpi. Viimeksi eilen kesken juoksulenkin aloin itkeä. Tai oikeastaan vollotin. Korvanapeissa soi maailman paras biisi ja olin onnellinen. Selvisin punktiosta ja kamalasta hyperstimulaatiosta. Lääkärikin muljautti silmiään, kun kerroin voivani täydellisesti ja käyneeni jo juoksulenkillä. Koen itseni onnekkaaksi.
perjantai 26. kesäkuuta 2015
Onnen tunteita?
Viikonloppu edessä ja kp 1 nostaa päätään, luulen sen koittavan viimeistään huomenna. Nää on näitä onnen ja ihmetyksen hetkiä, kun huomaa kuukautisten alkavan. Siis oikeiden kuukautisten, ei keltarauhasella aiheutetun tyhjennysvuodon. Edes välillä saa tuntea olevansa oikeesti nainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei!
VastaaPoistaOlen hakenut moneen otteeseen lohtua ja vastauksia lapsettomuuteen eri palstoilta. Tämä on ensimmäinen sivusto, joka tuntuu kaikessa rehellisyydessään todella voimaa antavalta. Upeaa, että jaat kokemuksiasi! Itse olen vasta hoitojen alkuvaiheessa. Sitä ennen koin yllättävän traumaattisen keskeytyneen keskenmenon. En ollut tajunnut, että pienen pysähtyneen elämän alun synnyttäminen voisi jättää niin ison jäljen. Onneksi apua on saatavilla, vaikka rankkaahan tämä on. Rentoa viikonloppua!
Heippa ja suuret kiitokset kauniista sanoistasi! Pitkän hetken tuijotin kommenttiasi ja vieräytin muutaman kyyneleen. Itse en ole kokenut keskenmenoa, joten en voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Mutta miten äärettömän vahva oletkaan, ihailen jokaista, joka keskenmenon jälkeen jatkaa yrittämistä.. Paljon tsemppiä hoitoihin, toivon kuulevani sinusta vielä <3
Poista