Jaksamisen jaksaminen

6 päivää ovulaatiosta. Ei merkkiäkään kiinnittymisestä, ei mitään oireita edes kuvittelemalla. Olen kovasti miettinyt tulevaa ivf:ää. Innoissani ja kyyneleet silmissä. Tähän sitä on tultu. Välillä koen niin hyviä ja onnellisia hetkiä, ja yhtäkkiä havahdun ja muistan, mitä elämässämme oikein tapahtuu. Olen niin rikki. Jos olen nyt jo rikki, mitenköhän jaksan ivf:n?