Piikittelyistä huolimatta en ole tuntenu minkäänlaisia jomotuksia munasarjoissa. Jäin miettimään eilistä ultraa ja ennen kaikkea lääkärin todella nuivaa tapaa kertoa munasarjojeni tilanteesta mitään. Ultratessa hän ei sanonut mitään, mikä on maailman kamalin fiilis. Eikö lääkäri voisi kertoa ultratessaan a) mitä hän tekee ja b) mitä hän näkee. Useimmat lääkärit näin tekevät, mutta eilinen lääkäri ei. Tuossa tilanteessa, haarat leväällään maatessaan, on kuitenkin aika haavoittuvainen, vaikka kuinka monetta kertaa siinä plintillä pötköttäisi. Moni varmaan ajattelee, että miksi en sitten sanonut mitään?! En vain ole sellainen ihminen, olen ja ujo ja arka ja järkyttävän kova jännittämään. Tuossa tilanteessa saan viimeisenä suuni auki. Pukiessani vaatteita päälleni, lääkäri sanoi ensimmäisen kerran, että ei näy kasvun merkkejä. Taisin inahtaa jotain vastaukseksi. Istuin penkille odottamaan suurempaa analyysia, mutta lääkäri naputteli konetta ja sanoi, että jatka piikittelyä maanantaihin. Sitten hän alkoi uusia reseptiä ja päätin avata vihdoin suuni. Kysyin, että eikö yksikään rakkula ollut lähtenyt kasvamaan. Ei kuulemma, mutta limakalvo ennakoi hyvää. Tuon lauseen kuultuani muistin alastomana maatessani katselleeni sivusilmällä ruutua, ja näin lääkärin mittaavan oikealta puolelta yhden rakkulan. Miksi hän ei maininnut tästä mitään?? Eikö olisi ollut korrektia mainita, että suurin rakkula oli kokoa x. Vaikka olisi ollut millin kokoinen. Toisin sanoen en tiedä tällä hetkellä mitään kroppani tilasta.
Maanantaina aion todella vaatia tarkempaa tietoa, jos kasvua on tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kommentistasi ❤️