Terveisiä ultrasta. Itkunkatkuisia terveisiä. Ei oo kuulemma minkäänlaista johtofollikkelia, mutta limakalvo paksuuntunu niin että se kuulemma enteili sen verran hyvää, että piikityksiä jatketaan samalla annoksella. Melkein päästin porut tuon kuultuani. Maanantaina uusi ultra, sillon nähdään onko mikään rakkula lähteny kasvamaan. Oon murtunu. En jaksais tätä, ei olis kannattanu lähtee tähän inssiin enää ollenkaan.
Tilitin itkusena miehelle, kuinka kamalaa tää on. Mies oli vihainen rahanmenosta ja saarnasi siitä loppumatkan. Jäin jälleen kerran yksin suruni kanssa. Mies suri rahaa, minä sitä että oman lapsen saaminen tuntuu olevan taas askeleen kauempana. Kotona menin parvekkeelle itkemään, vastapäätä parkkipaikalla onnellinen pari nosti autostaan sitterin, jossa köllötti pienen pieni vauva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kommentistasi ❤️