maanantai 7. syyskuuta 2015

Leikitellen

Fiilis on taas kohentunut huomattavasti viime viikosta. Viikonloppuna koin pieniä romahduksia, mutta kokonaisuudessaan viikonloppu oli oikein rentouttava. Odotan innolla ultraa, lasken jo tunteja siihen. Tätähän hetkeä ollaan taas kuukausi odoteltu.

Miehen kanssa tuli taas puijailtua toisiamme "kuukauden päästä" -leikillä. Tätä on leikitty aina jokaisessa uudessa hoitokierrossa. Sanoin melkein naurahtaen, että mitäs jos oonkin kuukauden päästä raskaana.. Mies siihen totesi että hei, meinasin juuri miettiä ääneen samaa! Molemmat hörähti päälle ja vaihdettii aihetta. Mikäs siinä, pidetään nyt rutiineista kiinni :D Ja samalla pidetään tällä leikillä toivoa yllä.
Miehen raskausmiettimisestä loisti tällä kertaa maltti ja pieni epävarmuus. Kovasti on muuttunut haaveilu kahden viimeisen vuoden aikana. Kaks vuotta sitten hihkuttiin, kun ensimmäinen Clomikierto alko. Silloin olisi halunnut kuuluttaa koko maailmalle, että saatan olla kohta raskaana. Nyt tää toiveikkuus on todella maltillista, jopa vaiettua. Itse olen pessimistisöinyt jo pitkään, tänään näin sen miehessä ensimmäisen kerran.

Tällä hetkellä koen kuitenkin olevani taas toiveikas. En vähän, en erittäin paljon vaan ainoastaan toiveikas. Ja se riittää.


4 kommenttia:

  1. Onks sullaki huomenna ultra? ;)) Nykäse hihasta jos ollaa samaa aikaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh voi hitsi, mulla on vasta keskiviikkona! :( toivoin niin että oltais törmätty!

      Poista
    2. Teidän pitää törmätä muuten vaan!

      Pidetään peukkuja, että ultranäkymä on toivotunlainen :)

      Poista
    3. No voi vitsit. meillekki oli ehotettu keskiviikkoo mut mies valitsi töiden takii huomisen :( höh. Olis kyl ihan super kiva törmätä! :)

      Poista

Ilahtuisin kommentistasi ❤️