Stressitön

En voi kun ihmetellä, että nyt on jo päivä mennyt! Kaikkee kummallista, eilisen ultran ja sen hehkuttamisen jälkeen unohdin(?) tulevan siirron. Olin niin kertakaikkisen väsynyt, etten ehtinyt miettiä sitä. Aamu meni töissä niin kiireisesti, ettei lapsettomuus käynyt mielessäni kertaakaan. Kotiin päästyäni muistin tulevan siirron, KOSKA mies muistutti siitä. Yhtäkkiä, kesken kaiken hän tokaisi, että enää kuusi päivää. Hänkin on siis miettinyt tulevaa siirtoa ja ilmeisesti varsin innoissaan (edistystä :D). Pitkästä aikaa tuntuu, että meitä on tässä tällä hetkellä kaksi. En ole lainkaan käärmeissäni miehen muistuttamisesta. Päinvastoin. Kun hän mainitsi siirrosta, kasvoilleni piirtyi mairea hymy. Niin leveä, niin onnellinen, niin täynnä odotusta. Tällä hetkellä rintaani ei purista mikään muu kuin ajatus pienestä alkiosta <3

Vaikka tähänkin kiertoon on mahtunut paljon epätoivoista mietiskelyä ja odottelua, oon ottanut kuitenkin aika rennosti. Progynovat olen ottanut silloin kun olen muistanut (kuitenkin kolme kertaa päivässä) ja muina lääkkeinä syön ainoastaan foolihapon. Muut höpöhöpöt jätän suosiolla mahdollisiin seuraaviin siirtoihin. Selvästi tietty pakkomielteisyys on laimentunut. Koitan elää siis mahdollisimman "normaalia" elämää, enkä hössötä liikaa. Aiemmissa Clomikierroissa ja insseissä touhotin joka vitamiinilisää ja litkua, mutta myöhemmin tajusin niiden nostaneen valtavasti stressitasoani. Kun testi näytti negaa, sain melkeinpä huokaista helpotuksesta, koska sain taas olla hetken ilman kaikenmaailman lisäkkeiden muistamista :D

Ainoa asia, mitä en odota yhtään, on Lugesteronin aloittaminen sunnuntaina. No ehkä se on kuitenkin pienin paha tän kaiken joukossa :)