Äitiysneuvola

Tänään sain vihdoin ja viimein aikaiseksi soittaa äitiysneuvolaan. En tiedä miksi, mutta soittaminen jännitti etukäteen paljon, ihan sydän pamppaili rinnassa. Soitin neuvolaan ja jätin numeroni takaisinsoittojärjestelmään. Automaattinen äänite luurissa kertoi, että minulle soitettaisiin takaisin 20 minuutin kuluttua. Suljin puhelun ja puristin puhelinta kädessäni. Olo oli kuin jäätelön salaa ottaneella pikkulapsella: tunsin syyllisyyttä, mutta samalla nautin tilanteesta. Ihan kuin en olisi saanut soittaa kyseiseen numeroon, mutta en voinut vastustaa siihen soittamista. Unohtaakseni 20 minuutin odottamisen, kirjoitin lapulle ylös asioita, joita tulisi muistaa kertoa. Asioita olikin yllättävän paljon: yrityshistoria, pas, lääkkeet, hcg, diabetes ja tarvittava lähete Naikkarin äitiyspoliklinikalle.

Puhelin soi kädessäni. Vastaan siihen ja kerron positiivisesta raskaustestistä. Puhelimen toisessa päässä puhuu hieman vanhempi ja kuivahko rouva. Saan myös luvan pitää heti monologin yrityshistoriastamme ja sairauksistani heti perään :D Tämän kuultuaan naisen ääni pehmenee ja muuttuu "ymmärtäväisemmäksi". Oih, sääliä! Nainen kertoo, että oma neuvolatätimme laittaa minusta lähetteen Naikkarille, kysyy onko sokerit ollut ok ja lopuksi sovimme ensimmäisen neuvola-ajan. Päiväksi varmentuu pitkän vääntämisen jälkeen 26.10., viikko varhaisultran jälkeen. Melkein repesin luuriin, kun nainen sanoi, että molemmat vanhemmat saa tulla neuvolaan :O Ei tää näköjään vaan oo vieläkään mennyt tajuntaan. Saan kuulla lyhyen litannia, mitä tulee syödä ja mitä ei. Lopuksi toivotettiin hyvää odotusta, siis mitä? Tässä kohtaa kyllä melkein herkistyin <3 Ikinä en uskonut, että saisin joku päivä soittaa neuvolaan, ja siinä sitä oltiin. Puhelun jälkeen jäi rauhallinen, mutta samalla tyhjä olo. Nyt ollaan pari viikkoa omillamme.

Olen saanut tämän päivän aikana virallisesti yhden raskausoireen; vitutus vilutus. Koko päivän on ollut niin järkyttävän kylmä, illan tullen tärisin kahden peiton alla sängyssä. Vilutusta on ollut ennenkin, mutta ei tässä mittakaavassa! Koko aikaa en suinkaan saa nauttia vilutuksesta, välillä tulee tuskahiki, jonka jälkeen taas tärisen kylmästä. Ainoa akti, mitä oon tänään ehtinyt tekeen, on villatakki päälle, villatakki pois, päälle, pois :D Nautin tästä oireesta suunnittomasti, antaa tulla lisää vaan! ;)