lauantai 3. lokakuuta 2015

Kynnyksellä

Eilinen oli jotain ihanaa. Vietettiin miehen kanssa rauhallinen koti-ilta hyvän ruuan ja saunomisen merkeissä. Mahdettiinko puhua mistään muusta kuin verikokeen tuloksesta ja alkiosta kohdussani, enpä usko ;) Muutamat itkukohtaukset olen tänään heittänyt, mutta muuten kaikki on oikein tasaista. Vielä odottelen sitä hetkeä, kun oikeasti tajuan olevani raskaana. Tää on vielä liian iso palanen ymmärrettäväksi.

Tänään vietin vapaapäivää yksinäni ja lähdin kaupungille pyörimään. Piipahdin apteekissa ostamassa Lugeja, ja samalla reissulla ostin purkin d-vitamiinia. Lisäksihän olen syönyt noin 2 vuoden ajan 5 mg:n foolihappoa diabetekseni vuoksi. Pyörähdin myös muutamassa vaatekaupassa, enkä voinut vastustaa kiusausta käydä hypistelemässä vauvanvaatteita. Ylitin lastenosaston kynnyksen sydän hakaten. Katsoin ympärille, että huomaako kukaan. Kuin salassa ihastelin pieniä vaatteita samalla syvästi huokaillen. Niin pieniä, niin kauniita. Osasto, jolla en ennen pystynyt käymään. Nyt poistuin kaupasta leveästi hymyillen.

Sananen miehestäni.. Tai tästä miehestä, joka asuu kanssani ja on kanssani naimisissa :D Tällä hetkellä en edes tunnista häntä omaksi miehekseni. Mutta tämän kaiken sanon kaikella hyvällä ja sydäntä ravistavalla rakkaudella. Hänestä on kuoriutunut mies, joka on läsnä. Hän katsoo ihan erilailla silmiini nykyään, ja se katse on täynnä rakkautta ja onnea. Voisi melkein heittää kliseisen "olemme löytäneet toisemme" -läpän :D Mutta tosissaan, tää kaikki on syventänyt rakkauttamme ja paljon. Toki mieskin osaa ottaa varovasti vielä näin alussa ja tällä lapsettomuustaustallamme, välillä se on hän, joka joutuu hillitsemään minua :D

Kuulin radiosta vanhan biisin, joka soi radiossa, kun olin teini-ikäinen. Ajauduin ajatuksissani siihen aikaan. Kun haikailin elämän perään. Haaveilin elämästäni aikuisena. Haaveilin tulevasta miehestäni ja elämästäni hänen kanssaan. Tulevasta perheestä. Ja nyt elän sen hetken kynnyksellä. Suupieliini hiipi vieno hymy.

Tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellinen, ensimmäistä kertaa 2,5 vuoteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahtuisin kommentistasi ❤️