keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Rv 6+2

Kirjoittelen pikakuulumiset vaikka oikeastaan ei ole mitään kerrottavaa. Elämä pyörii täällä tavallisesti, aivan kuten ennen toisen viivan piirtymistä tikkuun. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun en miettinyt työpäivän aikana hymyssäsuin, että olen raskaana. Tänään raskaus tuntui ensimmäisen kerran sisäistetyltä. Vaikka ei se ole. Ehkä yritän tietoisesti olla miettimättä asiaa, koska tuulimunan mahdollisuus pelottaa. Miehelle olen sanonut suunnilleen joka päivä, että siirrän ultran perjantaille. En ole sitä kuitenkaan tehnyt. Hampaita purren olen koittanut unohtaa ultran ja selvitä aina seuraavaan päivään. En halua ottaa sitä riskiä, että ryntään ultraan, vaikka sykettä ei ole mahdollista vielä nähdä, Eiköhän se kohta alkaisi löytyä, mutta parempi ottaa varman päälle. Onneksi on mies, joka vetelee aina takaisin todellisuuteen.

Rinnat on jatkuvasti arat. Niiden "koostumus" (:D) on muuttunut huomattavasti: ne on tosi kiinteät, ihan kuin silikonirinnoissa. Nyt parina viime päivänä rinnoissa on ollut todella kivuliasta ja ärsyttävää pistelyä ja tuikkimista. Niitä haluaisi raapia, mutta se ei oo arkuuden vuoksi mahdollista. Illalla aina pelästyn, kun näen rintani pursuavan yli rintsikoiden, ja siniset paksut verisuonet pullottavat niiden pinnassa. Huh, todella hemaiseva olo :D

Väsymystä on ollut enemmän kuin ennen. Päikkärit on otettava joka päivä. Tänään oli pakko olla seisaallaan päikkäreiden jälkeen, koska istualtaan olisin nukahtanut uudestaan. Olo on muutenkin tyhjäpäinen. Monesti unohdan, mitä olen tekemässä. Tunnen itseni ihan höntiksi, ja välillä pitää tarkistaa, onko pää edes kiinni ruumiissa :D

Näin viime yönä maailman kauneinta unta. Opettelin imettämään kauneinta näkemääni vauvaa. Ympärilläni oli monia ihmisiä, mutta näin ainoastaan vauvan. Vauvani. Hän katsoi silmiini, ja siinä me oltiin. Maailman ihanin uni, kunpa siitä tulisi totta joku päivä <3

2 kommenttia:

Ilahtuisin kommentistasi ❤️