Varhaisultra rv 7+0

Ensiksi SUURI kiitos kaikille tsempistä ja ihanista kommenteista! <3 Muistin jälleen, miksi aloitin melkein vuosi sitten bloggaamisen. Teidän vertaistuki ja kokemukset on parasta, mitä voi saada <3

Täällä on kaikki hyvin. Perjantaina kirjasta verta tuli parin tunnin ajan kuin hanasta, mutta sitten vuoto muuttui ruskeammaksi, ja bongasin pienen pieniä hyytymiä, joten ajattelin mahdollisen vuotokohdan alkaneen sulkeutua. Pientä ruskeaa vuotoa tuli sunnuntaihin asti. Kipuja ei ollut ja oireet pysyivät. Perjantai oli valtava shokki. Miestäni en ole ikinä nähnyt noin paniikissa. Hän ilmoittikin jo, ettei jaksa lähteä enää uuteen siirtoon. Silmissä vilisi koko hoitohistoria, ja ajattelin, että kaikki on aloitettava alusta. Vuodon loppuminen rauhoitti meitä jonkin verran, mutta maanantain ultraa pelättiin "mitä vaan voi tapahtua" -ajatuksella.

Tänään sitten käytiin klinikalla varhaisultrassa. Odotushuoneessa kädet tärisivät ja sydän hakkasi. Huoneeseen päästyämme kerroin meitä järkyttäneesät loppuviikosta. Näytin ultrakuvaa ja kysyin, olisiko ultraus voinut aiheuttaa vuodon. Vastaus oli jyrkkä ei. Lääkärin ilmeistä osasin lukea, että hänkin lähti ultraamaan varauksella kuultuaan kertomukseni perjantaista. Jalat täristen yritin kivuta tutkimuspöydälle. Lääkäri aloitti ultrauksen samantien, ja pian jo totesikin, että täällä näkyy alkio ja sikiö, olet raskaana. Jokainen lihas rentoutui, paino putosi harteilta. Mies pääsi ensin näkemään meidän pienen pumppaajan. Ihastuneena hän katseli, kun pieni löllyi kohdussa ja pieni sydän pumppasi hulluna <3 Katselin miestä kyynel silmäkulmassa. Maailman paras näky, onneksi mieheni pääsi näkemään tämän kaiken ensimmäisenä <3 Sitten ruutu kääntyi minua kohti, siellä Hän oli <3 Kuvaa emme saaneet pyynnöstä huolimatta, tiedä sitten mikä oli syy.. Perjantaista Hän oli kasvanut ihan valtavasti, nyt koko oli jo 9,6mm ja se vastasi täysin oikeaa rv:tä 7+0. Sain äitiyskortin, minkä jälkeen hyvästelimme. Tuntuu oudolta, että klinikalle ei ehkä tulla hetkeen palaamaan.

Perjantai muutti käyttäytymistämme tätä raskautta kohtaan radikaalisti. Emme juurikaan enää fiilistele tulevaa vauvaa, vaan koitamme olla miettimättä asiaa. Pieni pelko on persiissä koko ajan. Nyt vaan toivotaan, että aika menee nopeasti, ja että kaikki menee hyvin :)