Olen pitänyt pientä tietoista etäisyyttä blogin kirjoittamisesta, pidettäköön tätä vaikka kesälomana. Kauan meni hyvin ja tasasesti. Nyt eilisestä asti oon tuntenu pientä ahdistusta ja itku on herkässä koko ajan. Yritän kovasti olla miettimättä lapsettomuuttamme, mutta normaalissa elämässä sen välttäminen ei tunnu olevan mahdollista.
Liikuttiin tänään paljon miehen kans työn merkeissä kaupungilla, eri kaupunginosissa. Ja niinpä niin, nyt olikin sunnuntai, kaikkien onnellisten perheiden ulkoilupäivä. Alko niin paljon vituttaan kaikki lapsiperheet JA ennen kaikkee onnellisten vanhempien katseet. Istuin autossa ja katsoin kateellisena, kun vanhemmat nauroivat yhdessä ihanille pikku mussukoilleen. Kun ajoimme ohi, vanhempien (yleensä äidin) katse kääntyi minuun ja ohiajavaan autoomme, ja se katse oli sietämätön. Ylpeys. Se katse suorastaan huusi: "Katso tänne! Katso meitä, minun ihanaa perhettäni!" Huudahdin miehelleni, kuinka kaikki ympärillä vaan sikiää, kuinka epäreilua elämä voi olla. Yks lapsi tepsuttelee hassusti vieressä ja toinen pullahtaa kohta mahasta. Voi teidän onnen määrää! Siltikään en voi olla katselematta kateellisena muiden onnea, taidan nauttia henkisestä kivusta.
Harmaita hiuksia on kasvattanut myös, ylläri ylläri, alkamaton kiertoni. Huomenna viikko viimeisestä Terolutista, eikä vuotoo näy missään. Luulin olevani ovela aloittaessani Terolutit jo kp 15, jotta ehdimme tekemään siirron ennen pientä vuosipäivälomaamme. No mutta eihän asiat niin helpolla kuulu mennä, kun käänsin selkäni niin kroppa oli jo ilkkumassa. Viivästyvä vuodon alkaminen tarkoittaa meillä pelaamista loman kanssa, se varataan vasta, kun arvon vuoto alkaa. Asia stressaa kovasti, koskakohan tulisi sellainen kierto, missä vain hymyilisin ja kaikki toimisi kuin junan vessa (kyllä, mielestäni ne toimivat ihan moitteettomasti :D). Vuoto alkaisi ajallaan, ovulaatio tapahtuisi kauniisti itsestään jne. EI KÄY, totesi kroppa. Kuinka vaikeaksi mahdollinen siirto voi vielä äityä?
Täällä vietetään kiertopäivää 50 , pitkään menikin liian tasaisesti ja hienosti kierrot. Luulin jo , että kroppa alkaa tajuta miten kuuluu toimia, mutta ei sittenkään! Taas ilmeisesti terolutit aloitettava.
VastaaPoistaMe käytiin vkloppuna miehen kanssa markkinoilla, ja koko ajan oli lapsia ja taaperoita meidän vieressä ja välissä kulkemassa! Sanoin jo miehelle että helvetti , kenen lapsia nää kaikki on , kun ei ottanu selvää kuka kuului kellekin! Joku saattoi luulla että meilläkin oli lapsi mukana kun niin tiiviisti vieressä kulki eri-ikäisiä lapsosia.
Huh, mullakin oli noita yli 40 pvän kiertoja ennen Teroluteja :( Toivottavasti kiertos taas tasaantuis Terolutien jälkeen!
PoistaTollasissa paikoissa tulee oikein pakokauhu kun lapsia vilisee ympärillä, eikä itelle siunaannu ainuttakaan :(
Pyrin ajattelemaan, että kuka vain vastaantulevista vanhemmista on voinut käydä läpi rankkaakin lapsettomuutta ja tuskaa. Ehkä tämä on vain oma vääristynyt ja kiero selvitymiskeinoni mutta se auttaa. Jos ja kun me tahattomasti lapsettomat saamme lapsia joskus, varmasti joku pahoittaa mielensä nähdessään 'onnellisen perheen' ja 'ylpeän äidin jolle lisääntyminen on itsestäänselvyys'. Vaikka tuntuu että leima on ikusesti otsassa muut eivät sitä silti välttämättä näe. Minua tämä on auttanut, toivon että sinuakin edes vähän.
VastaaPoistaHienoa että pystyt ajattelemaan noin! Varmasti toi auttaa rämpiessä tätä suota, pitää itsekin koittaa jatkossa tuota tekniikkaa :) Mäkin oon yrittänyt keksiä tuollaisia tapoja selvitä paremmin, välillä auttaa ja välillä ei :/
Poista