torstai 17. syyskuuta 2015

1. alkionsiirto

Nyt seuraa tekstiä eilisestä alkionsiirrosta. Eli odotusta, onnea, jännitystä, järkytystä, hermojen menetystä ja rauhoittumista.

Odotimme molemmat miehen kanssa alkionsiirrolta paljon. Klinikalle puolen tunnin matka ajettiin melkeinpä kokonaan hiljaisuudessa. Välillä naurettiin autossa vallitsevaa hiljaisuutta räkäisesti, mutta taas sekuntien päästä molemmat olivat kadonneet omiin ajatuksiinsa. Rakkoni olin juottanut lievästi sanottuna liian täyteen, joten automatka oli senkin vuoksi melkoista tuskaa. Klinikalle päästyäni pyrähdin heti vessaan pienelle helpotukselle :D
Ensimmäistä kertaa näin miehen todella hermostuneena ja jännittyneenä. Tai varmaankin paniikki on lähempänä totuutta. Hän myönsi itsekin, että oli todella jännittynyt. Tämä oli kuitenkin suurin hetki tällä taipaleella tähän asti. Yritin kuitenkin muistutella miehelle, ettei vielä tarvi miettiä synnyttämistä, tämä oli vasta alkionsiirto :D

Odottelimme 5 maailman pisimmältä tuntuvaa minuuttia, kunnes lääkäri tuli. Ennen pöydälle heittäytymistä biologi kävi luonamme kertomassa pikku mölleröstämme. Hänet oli tänään aamulla otettu sulamaan, ja hän oli pysynyt samanlaisena koko ajan. Siirretty möllerö oli siis kolmen päivän ikäinen. Biologi kuvaili mölleröä "hyväksi". Mieskin pääsi yli siitä kammostaan, että alkio olisikin jonkun muun parin, kun biologi pyysi molempien sotu:t :D Tämän jälkeen biologi huokaisi, että pakastimeen jäikin tämän jälkeen vielä kokonainan armeija :D Nyt kuulin myös ensimmäistä kertaa, että näiden kolmen päivän ikäisten alkioiden lisäksi joitakin alkioita oli pakastettu jo kahden päivän ikäisenä! Lisäksi hän sanoi, että näitä kahden päivän ikäisiä alkioita voisi yrittää vielä viljellä jatkossa "jos on tarvetta". Itse siirrossakin kohtasimme pelottavan hetken. Mahan päältä ultratessa hoitaja ja lääkäri ällistelivät valtavaa rakkoani ja lääkäri heitti suustaan pari kertaa "onko se rakko?" ja lopulta "vai onko se kysta?" Enpäs ole ollut ennen noin lähellä sydänkohtausta. Olin ihan varma, että elämäni loppuu sillä hetkellä, enkä selviäisi, jos sieltä löytyisikin kysta. Hetken painittuaan mahani päällä, hoitaja ja lääkäri tuumasivat yhdessä, että rakko se on. H-U-H! Möllerö saatiin biologin huoneesta luoksemme pienen luukun kautta ja itse siirto tapahtui täysin kivuttomasti. Lopuksi näimme vielä pienen valkoisen pisteen ultraruudulla. Siellä se möllerö oli oikeassa paikassa. Raskaustestin ja tsemppitoivotuksen saimme mukaamme.

Nyt palaan vähän siirrossa taaksepäin ja siihen tunnelmaan, mikä huoneessa vallitsi. Se oli nimittäin järkyttävä! Odotin siirron olevan rento tilanne, itse olin ainakin asennoitunut tilanteeseen olemalla rento ja hyvällä tuulella. Mies kertoi jälkeenpäin, että meinasi alkaa nauraa tilanteelle eli sille jäätävälle hiljaisuudelle, mikä huoneessa vallitsi. Kaikki tuijottivat, kun otin housujani pois, eikä kukaan sanonut sanaakaan. Ihan kuin olisimme miehen kanssa tulleet tilanteeseen, jossa toiset osapuolet vihaisivat toisiaan tai kesken rajun riidan! Yritin heittää pientä huumoriakin, mutta en saanut lainkaan vastakaikua. Ainoastaan mieheni taisi hymähtää takanani. Puimme tätä tilannetta kauan matkalla autolle, miten tilanne oli niin kammottava. Mieskin tokaisi, että tostako me maksetaan 800 euroa..

Toinen ja melkeinpä vielä suurempi järkytys oli siirrossa ollut hoitaja. No sehän oli se hoitaja, raskaana oleva. En ole ikinä ennen nähnyt kyseistä hoitajaa klinikalla, mutta vatsan kyllä bongasin heti huoneeseen astuttuani. Jos olisin edes hitusen suorasanaisempi ihminen, olisin kieltäytynyt menemästä huoneeseen. Tiesin kyllä tämän olevan mahdollista, mutta en uskonut hetkeäkään, että kyseinen hoitaja sattuisi kohdalleni. Miten olisin voinut mainita asiasta viime viikon ultrakäynnillä? En halua sitä yhtä hoitajaa siirtoon.. Sitä öö.. Sitä joka on raskaana?
No ehkä olisi kuitenkin pitänyt ottaa jotenkin asia esille, koska pahoitin eilen tapahtuneesta mieleni. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän tunteeni kuumenivat. Edelleen ihmettelen, miksi klinikalla ei kysytty asiasta? Onko ok, että näin herkkään toimenpiteeseen tulee raskaana oleva hoitaja? Totisesti avaan suuni, jos joudumme siirtoon vielä. Olin jo näpyttelemässä klinikalle sähköpostia, kun mies sanoi, että mieti vielä huomiseen. Niin tein. Itse asiassa ei tarvinnut miettiä kuin tunti, ja unohdin tilanteen. Stressitasoni laski yhtä nopeasti kuin nousikin. Meni niin sanotusti vähän liikaa tunteisiin.

Eli summa summarum, siirto oli noin 10 kertaa kamalampi, mitä kuvittelin. Fyysisesti täysin kivuton, mutta henkisesti kammottava. En ymmärrä, miten yksityisellä klinikalla voi olla noin jäykkä tunnelma ja vielä alkionsiirrossa! Päivässä olen kuitenkin päässyt asian yli täysin.  Fiilis on ollut todella hyvä, ja hymy nousee aina huulille, kun ajattelen alkioo kohdussani. Lämmin kaurapussi on joka ilta alavatsalla, mutta muuten elämä jatkuu kuten ennen. Kyllä vaan edelleen ajatus alkiosta kohdussani vie järjen! Kaikista tärkeintä itselleni on nyt olla stressaamatta ja nauttia hetkestä, fiilistellä ja unelmoida. 

16 kommenttia:

  1. Hahah tiiäksä mitä mä nauran täällä. Siis niiin tuttua ! Se tunnelma oli ekoilla kerroilla just tollanen. Nykyää ku tunnetaa kaikki paremmin toisemme niin puhutaan ihan kaikesta muusta esim töistä ja no ihan kaikesta ! Mut mä muistan ton tunnelman ! :'DDD

    Ja toi raskaana oleva! Niillä on vissiin aina vuoroviikot mitä kukakin tekee koska tänään olis tuo sama tullu meijän siirtoon jos ei oltais sanottu asiasta aiemmin. Nyt ku tultii kotii ni sanoin miehelle et tuntuu pahalta kun kieltäydyttiin sitä tulemasta se kun on muuten ihana hoitaja mutta se tilanne olis ollu kauhee. Olisin ite varmaa alkanu itkee ! Siis nyt ei voi ku huokaista et uskallattii sanoo ettei sitä haluta :D mut hei se jää täl viikol äitiyslomalle ;) ei siis enää raskaana olevia hoitajia siellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä, ooksäkin kokenu ton tunnelman?! :'D Se oli oikeesti niin hirveetä! En ymmärrä, kun yritin heittää jotain läppää, niin kukaan ei vastannu :'D Onneks pääsin ton yli jo!

      Hei päivän paras uutinen, että kyseinen hoitaja jää mammalomalle, huh! :D Sitä mäkin mietin, että mun olis tullu niin paha mieli, jos olisin dissannu jonku hoitajan.. Mutta se olis ollu pienempi paha kun toi tilanne, minkä kävin läpi :/

      Poista
    2. Hahaha jooo ! Muistan kerran ku biologil meni kauan antaa ne alkiot nii hoitaja ja lääkäri vaa tuijottaa mua siinä silmiin ja kukaan ei puhu yhtään mitään ! Se oli niiin hirveetä ja se oikeesti kesti ainakin 5min ja vaikka repesin yksin nauramaa nii kukaa ei ragoinu yhtää mitenkää :'DD

      Siis joo mä stressasin sitä et pitää sanoo ettei haluta sitä mut lääkäri oli heti että kaikki siellä ymmärtää hyvin eikä kyseinen hoitaja ota sitä pahalla. Ja niin moni on pyytäny asiaa jo ennen meitä nii rauhotti kyllä jälkeen päi mieltä. Mut kyl eilen ku kuuli et just se olis tullu ja toinen hoitaja jota pyydettiin niin oli iha ihmeissään että miks hän pitää yhtäkkiä tulla. Sillon oli vähä et voi apua mitä sitä on taas menny pyytämää mut hyvä näin :)

      Poista
    3. Hahhah, siis toi sun kuvaelma oli täysin samanlainen, mitä meidän siirto oli! Biologilla kesti monta minuuttia, ja kaikki tuijotti mua, kun olin siinä haarat leväällään :'D hyrr..

      No voi v... Siis jos moni muukin on pyytänyt, ettei raskaana olevaa hoitajaa siirtoon, niin miks se tyrkätään sit jollekin sinne?! Törkeetä, ihan kuin se olis muille ok. Jos moni on sitä pyytäny, heidän olis ollu ehkä hyvä mainita asiasta kaikille, että olis edes osannu varautua pallomahaan. Huh, meinaa taas verenpaineet nosta :D

      Poista
    4. No älä! Mun mies oli kans iha järkyttyny ku luin sun tekstin sille et miks ne saatana työntää sitä sinne koska voi oikeesti olla niitä jotka ei vaan pysty sanomaan ettei sitä halua ja sit saa päivän ihan pilalle. Mä en ilman miestä olis myöskään pystyny sitä pyytämään ja olisin varmaan saanu paniikkikohtauksen tossa tilanteessa mikä sulla oli ! :/ mut ONNEKS se jää nyt pois vaikka ihmisenä mukava onkin mut eipä tarvii sitä enää stressata et tuleeko se vastaan :)

      Poista
    5. Niinpä!! Ja mieti lapsettomat, jotka ei oo edes nähny sitä hoitajaa siä ikinä (esim. minä), mistä sitä edes voi tietää että siellä on raskaana oleva hoitaja :O Ei käy järkeen! Meinasin mäkin saada jonku kohtauksen kun näin sen mahan.. Hoitaja oli kyllä tosi mukava, siks harmittaakin, et joutuu edes pöliseen aiheesta :/

      Poista
  2. Voi sentään tuota tunnelmaa... Meillä on joka kerta ollut tosi hyvä fiilis siirrossa. Sellainen lämminhenkinen tsemppifiilis.

    Tsemppiä piinapäiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tollasta fiilistä mäkin toivoin, vaan sitä se ei totisesti ollut :D

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Tosi harmi tuota tunnelmaa. Meilläkin oli sillon siirrossa kyllä hyvä tunnelma ja nimenomaan lämmin, toivottavasti jatkossakin. Eikä onneksi meidän klinikalla ole näkynyt raskaana olevia hoitajia, en oikein tiedä miten suhtautuisin.. :/ Vaikeaa varmasti olisi. Paljon tsemppiä piinapäiviin!! <3 :)
    - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että teillä siirto tapahtui hyvissä tunnelmissa! Niinhän sen pitäiskin, en vaan voi ymmärtää miks me jouduttiin noin kamalaan tilanteeseen :s Raskaana oleva hoitaja on kyllä sellanen koetinkivi, jos selviää tosta, niin sit mistä vaan :D

      Kiitos! <3

      Poista
  4. Ikävä että oli tuollainen tunnelma siirrossa :( Mutta hurjasti onnea möllerölle kiinnittymiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keksi! :) Toivotaan, että möllerö löytää paikkansa <3

      Poista

Ilahtuisin kommentistasi ❤️