Ehkä aamulla herätessäni en oo enää samaa mieltä, mutta tän hetkinen mieliala huutelis hoitotaukoa. Oon todella väsynyt ja stressaantunut, masentunut ja ahdistunut. Tuntuu, että kroppakin käy aika kovilla kierroksilla kaikkien syömieni lääkkeiden jälkeen, joten tauko voisi tehdä kropallekin hyvää. Toisaalta oon kyllä kokenut välikierrot ihan täytenä tuskana, joten mietityttää, miten osaisin asennoitua hoitotaukoon. Tottuisiko hoidottomaan elämään, kun sitä tarpeeks kauan eläis? Ehkä samalla saisin tästä omasta elämästäni vähän enemmän irti. Odottavan aika on pitkä -sanonnan keksijä ei oo ehkä tiennyt mistä puhuu. Dude, you know shit.
Hoitotaon kanssa riitelee kyllä muutama asia. Olemme päättäneet henkilökohtaisista syistä, että jos lapsi on tullakseen, sen pitäisi parin vuoden sisällä tulla. Muuten elämme kahdestaan loppuelämämme. Punktiokin on jo tehty, ja pakkanen on täynnä alkioita, joten en tiedä mikä järki olisi heittää hanskat tiskiin.
Mulla on kans vähän ristiriitaiset fiilikset tauosta. Toisaalta jos lykkää hoitoja, niin toivoa on kauemmin. Toisaalta uskon, että laastari kannattaa repäistä nopeasti, eli hoitaa hoidot kylmästi pois alta, ja jos ei onnista niin on aika siirtyä eteenpäin. Nää yhden kuukauden välit on ihan turhia, en mä ainakaan lakannut päiväksikään ajattelemasta hoitoja. Eli jos paussaa, niin paussaa sitten vaikka 3-4kk, että kerkeää oikeasti päästää hetkeksi irti.
VastaaPoistaJa ihanat pienet huurrenenät <3
Niin, ehkä toi hoitotauko olis mulla just tota tekohengistystä, toivoo olis niin kauan kun olis hoitoja jäljellä :/ Tosiaan ton tauon pitäis olla sit vähintään se muutama kuukausi, en vaan ymmärrä miten siihen kykenisin :( Oon ehkä sit kuitenkin (tänään :D) laastarin kannalla..
PoistaVaikka hieman eri tilanne meillä onkin niin nyt kun oon ollut kesän tauolla useamman kierron niin olo on parempi. Alussa oli kamalaa (miksei me tehdä mitään asian edistämiseksi!?) mutta se että toukokuun ja syyskuun välissä ei ole tapahtunut oikein mitään on ollut omalle päälle ihme kyllä hyvä asia. Olen saanut taas muuta sisältöä elämään, lähes pakkomielteiset ajatukset vauvasta justhetinyt ovat vähentyneet ja huomaan ajattelevani lapsettomuutta vähemmän. Tauko on toiminut siis ainakin mulla, tuonut lisää voimia jatkaa taas. Olen kärsimätön ihminen luonteeltani joten alussa oli siis täyttä tuskaa mutta ajan kuluessa alkoikin tuntua että tuli tarpeeseen.
VastaaPoistaPs. Meillä on ihan sama fiilis että ei tätä vuosikausia jaksa. Epäilen että vuoden-parin päästä ollaan jo siinä pisteessä että hoidot loppuu ja siirrytään eteenpäin. Tsemppiä! <3
Tosi ihana kuulla sun kokemuksia hoitotauosta, että se on tehnyt jopa hyvää! Mäkin ilmottaudun tosi kärsimättömäks, joten toi alun ahdistaminen pelottaa aika paljon :/ Nää välikierrot tuntuu vaan lisäävän ahdistusta, joten toi pidempi tauko vois tehdä terää..
PoistaTsemppiä sinnekin! <3
Meillä on nyt tässä pieni tauko ennen sitä pas-kiertoa (lääkärin mielestä on hyvä pitää väkikierto). Voi olla, että tekee hyvää, mutta en kyllä millään jaksais odottaa! :/ Totakin olen välillä miettinyt, että kuinka monta hoitoa on järkevää tehdä ja millon pitää vaan luovuttaa.. ja miten se luovuttaminen voisi koskaan onnistua. :/
VastaaPoista-Mari
Ai teillä on nyt sit vielä välikierto, ikävä kuulla :( Jotenkin noi yhden kierron välit ei tunnu tuovan mitään hyvää, itselle ne on ollu kamalan raastavia :/
PoistaToivottavasti saat ajatukset edes vähän muualle! <3
Varmaan osalle sopii, osa haluaa hoidot alta pois. Itse kannatan taukoa jos tuntuu että sitä tarvitsee, ei ole järkeä rääkätä itseään liikaa. Mutta toisaalta kun siirtoa ei ole vielä edes tehty niin ajatus hoitotauosta tuntuu vähän kummalliselta. Mistäs sen tietää vaikka eka siirto tärppäisi.
VastaaPoistaTottakai sitä miettii hoitoja koko ajan eteenpäin, näin ainakin mulla on. Ne on itselleni defenssikeinoja, joiden avulla selviän mahdollisimman pienillä törmähdyksillä.
VastaaPoista