Kuusi asiaa, joita ei tule sanoa lapsettomalle

Huudahdin ilosta. Melkein kyynelehdin. Pitkästä aikaa lapsettomuudesta tehdään taas uutinen, ja nostetaan vaikea aihe tapetille, jotta lapsettomuus ja sen aiheuttama suru tulee tavallisen tallaajankin tietoisuuteen. Vaikea ja ennen kaikkea vaiettu aihe.


Iltalehti: Kuusi asiaa, joita ei tule sanoa lapsettomalle


Luin tekstin. Tuijotin suu ammollaan. No niin. Tunsin, kuinka vihan tunteet nousivat pintaan. Ei, se olikin raivoa.

Miten, siis MITEN näin huonoja juttuja voidaan edelleen tehdä?! Ihan ensimmäinen oppitunti: vapaaehtoinen ja tahaton lapsettomuus ON erotettava toisistaan. Kaksi TÄYSIN eri asiaa! Artikkeli oli sekaisin tahattomasti ja vapaaehtoisesti lapsettoman vastauksia "näihin vaikeisiin kysymyksiin".

Kyseinen "artikkeli" ei mennyt mulla mitenkään henkilökohatisesti tunteisiin, vaan raivoa nostatti: a) kerrankin, kun nostetaan lapsettomuus esille, siinä käsitellään tahattomasti ja tahallisesti lapsettomia ja b) kerrankin, kun aiheesta kirjoitetaan, sitä ei voi tehdä kunnolla, vaan yks pikku nysä täynnä paskaa. Jos kirjoittaja saa väärän tiedon kirjoittamisesta palkkaa, lopetan päivätyöni.

Ihan oikeesti hei! Mieleeni tuli Toiveena vauva. -blogin postaus "Lapsettoman kohtaaminen". Jokainen sana olisi voinut olla suustani. Ja varmaan aika monen muunkin lapsettoman. Täysin naulankantaan, TUOLTA lapsettomasta tuntuu, ja TUOLLAISIA paskamaisia kommentteja ja kysymyksiä me, tahattomasti lapsettomat, saadaan.