keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Ultrassa, kp 12

Tänään pääsin kuukauden turhan odottelun jälkeen vihdoin ja viimein ultraan eli back in business. Ei jännittänyt eikä pelottanut, olin ainoastaan innoissani. Lääkäri otti heti vastaanotolleen. En voi vieläkään lakata ihmettelemästä, kuinka hoitajat ja lääkärit tietävät minut nimeltä. Kyseisellä lääkärilläkään en ole käynyt kuin pari kertaa aiemmin, mutta niin hän vaan muisti. Ja muisteli sitäkin ääneen minulle, että meillä oli alkioita paljon pakkasessa. Sydäntä lämmitti.

Pääsin heti ultrattavaksi ja 10 sekunnin kuluttua lääkäri jo sanoikin, että hyvältä näyttää. Siirtopäivän sain päättää itse. Valitsin ensi viikon keskiviikon töiden takia. Päätimme lääkärin kanssa yhteistuumin, että siirretään vain yksi alkio sairauteni vuoksi. Myöhemmin voitaisiin mahdollisesti siirtyä kahden alkion siirtämiseen.  Lähdin klinikalta askel keveänä ja hymyillen. 

Matkalla sekoilimme miehen kanssa hulluilla onnentäyteisillä ajatuksilla. Kuinka hullua, että viikon päästä ajaisimme yhdessä samaa tietä takaisin kotiin, mutta meillä olisi mukana alkio. Kotimatkalla meitä olisi jo melkein kolme. Periaatteessa ja konkreettisesti. Mies ei saanut sanaa suustaan, niin innoissaan hän oli. Möläytin myös olevani melkein onnellinen. Ainakin onnellisin, mitä olen moneen kuukauteen ollut. Katsoin rakastuneena miestäni. Hänen ja meidän vuokseen olen odottanut ja kärsinyt. Pistellyt itseäni ja kärsinyt kamalasta hyperstimulaatiosta. Nyt se vihdoin palkittaisiin. Palkittaisiin edes pienellä mahdollisuudella. Ja samalla konkreettisimmalla mahdollisuudella, mitä meillä on tähän asti ollut. 

Enää kuuluu kysymys: Miten jaksan odottaa vielä viikon?! (ja sen jälkeen vielä pari, tiedetään.. :D)


8 kommenttia:

  1. Hahah mä oon ihan varma ettei siel käy paljoo ketää asiakkaita ja siks muistaa kaiken aina ulkoo :'DD vaikka toisaalta kyllähän mäkin hoitajana kaikki asiakkaat nimeltä muistan ja sairaudet tiedän ja äänestä puhelimessa tunnistan :)

    Mutta ihanaa, että odottelu on vihdoin ohi ! <3 toivottavasti heti eka tärppää ni ei tarvis kokoaika piinailla ja pettyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ensin ajattelin, ettei siellä käy paljon ketään, mutta aina kun oon menny, on odotushuone täynnä :D On se ihanaa kun kaikki tietää nimeltä :)

      Nyt paljon tsemppiä molemmille! <3 Ihanaa hei et piinaillaan samaan aikaan, meillä siirto keskiviikkona ja teillä torstaina ;)

      Poista
    2. Mihin aikaa sä yleensä ajan otat nimittäin ku mä siellä käyn niin en ikinä nää yhtää ketää :'DD
      Muutaman kerran hoitajat lakkaillu siel kynsiä ku oon menny häiritsee :'D

      No niimpä, kui siistii! ;) mä tänään taas hetkeks innostuin koko siirrosta vaikka ihan luovutus fiilis ollu :D

      Poista
    3. Hah, eikä! :'D Mä otan yleensä ajat iltapäivään ja sillon siellä on kyllä ollu muitakin :D
      Ihanaa et on pientä innostusta ilmassa, sama fiilis täälläkin ;)

      Poista
  2. Hurjan jännää!! Kulu pian viikko! Sitten siellä on alkio kyydissä ja täällä on munikset kerenneet hedelmöittyä ja lähteä jakautumaan (suurella menestyksellä, pliis)!

    Miten meinaat harhauttaa ajatuksia? Löytyisikö joku kiva kännykkäsovellus, jota pelata aina, kun aika käy pitkäksi tai huoli meinaa nousta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui mitä kaikkee jännää sielläkin on tapahtumassa! <3 Viikossa tapahtuu niin paljon, meillä molemmilla!

      Mahtava idea toi kännykkäsovellus, pitääkin etsiä joku ;) Kaikki keinot, joilla voi hämätä ahdistusta, on tervetulleita!

      Poista
  3. Jee, ihanaa! <3 Ja jännää! Vihdoin kohta saat alkion kyytiin. :) Kyllä se aika nopeesti menee!
    -Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin uskon vielä tällä hetkellä, että viikko menee nopeesti! :) Ehkä viikko on aika pieni paha, on tässä niin paljon pidempiäkin aikoja odoteltu. Kiitos <3

      Poista

Ilahtuisin kommentistasi ❤️