torstai 22. lokakuuta 2015

Rv 7+3

Sain eilen vihdoin ja viimein kirjeen Naikkarin Äitiyspolilta. Olen saanut aiemmin käsityksen, että diabeetikkojen odotusta (verensokerit yms.) seurataan melko tiiviisti. Ja paskat! Aika on raskausviikon 11 loppuun! Samalla on diabeteshoitajan vastaanotto ja erikoislääkärin ultraus. Kasvoni taisivat valahtaa melko kalpeiksi, kun tajusin, että ultraan pääsee seuraavan kerran kuukauden päästä. Kuukauden! Tähän voin sanoa ihan suoraan, että en kestä. Onko julkisella todella seuraava ultran mahdollisuus vasta viikolla 11? Vaihtoehtoina on purra hammasta tai mennä välissä vielä yksityiselle ultraan.

Menetyksen pelko on todella voimakkaasti läsnä. Ei päivääkään, etten miettisi ja panikoisi keskenmenoa. Vielä tavattoman monta viikkoa, kunnes se maaginen 12 viikon rajapyykki täyttyy, eikä sekään vielä vauvaa syliin takaa.. Kuinka paljon pelkäänkään, että tää kaikki viedään meiltä hetkenä minä hyvänsä. Onneksi maanantaina on aika ensimmäisen neuvolan. Siellä ajattelin purkaa näitä paniikkejani ja pelkojani ja kuunnella, onko neuvolatädillä lohduttavia ajatuksia :D

Muutamassa paikassa olen törmännyt todella niskavillat pystyyn nostavaan sanapariin, jota meidänkin tilanteessa ilmeisesti käytettäisiin: helposti raskautuva. Huh huh! Tää vetää ihan sanattomaks. Olenko raskautunut helposti, jos aikaa meni 2,5 vuotta, ja alkio joka kohdussani kelluu, on koeputkihedelmöityksen tuotos?! Muutettaisiinko lause muotoon: helposti raskautunut minuun verrattuna? Ymmärrän kyllä tämän olevan kirjoittajien defenssejä, mutta joku kunnioitus toisia kohtaan voitaisiin silti pitää? Omaan korvaani helposti raskautuneeksi kutsuminen kuulostaa irvokkaalta.
Ja vastaus kysymykseen, että onko elämäni nyt onnellista, kun olen raskaana: olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen, että raskaus on kohdallani edes onnistunut tähän asti, mutta keskenmenon ja menettämisen pelko on lamauttava. Tästä on kyllä onnellinen odotus todella kaukana.

7 kommenttia:

  1. Ei tuo minun korvaani helpolta kuulosta. <3 Jos ajattelen itseäni, niin jos olisin vuoden yrittämisen jälkeen tullut raskaaksi, niin en silloinkaan ajattelisi, että raskauduin helposti. Nykyisessä tilanteessa en myöskään (2 vuotta yritystä takana mm. Letroilla). Keinohedelmöitysjonossa ollaan ja toivon, että ihme tapahtuisi ennen meiden vuoroa.

    VastaaPoista
  2. En mä usko että kenenkään on tarkoitus loukata tai olla ilkeä. Mutta uskon että jos itselle on tehty esim. 4 ivf ja 10 pas ilman tulosta niin sellainen joka raskautuu ekasta siirrosta tuntuu päässeen helpolla. Eihän kukaan joka joutuu ivf hoitoihin pääse helpolla, mutta en usko että ne jotka ovat noin kirjoittaneet ihan sitä tarkoittavatkaan.

    VastaaPoista
  3. Itse ainakin koin raskautuneeni helposti _hoidoilla_ kun tulin raskaaksi ekan icsi:n tuoresiirrosta, vaikka toki yrityksen alusta oli kulunut aikaa 4,5 vuotta tuohon plussaan. Se kyllä todettiin ekassa ultrassa tuulimunaksi. Kaikeksi ihmeeksi tulin raskaaksi heti ekasta pas:ista. Silloin ajattelin että tulen helposti raskaaksi, kunhan vain saan alkion kohtuuni.

    Toista lasta yrittäessä totesin ettei näin olekaan. Vasta viides siirto toi plussan. Tiedän että sekin on moneen muuhun verrattuna vähän.

    Mutta sitten on näitä luomuna ekasta tai tokasta kierrosta raskaaksi tulleita, että tasan ei mene onnenlahjat...

    VastaaPoista
  4. Komppaan paria edellistä: raskaaksi tulossa ei ollut mitään helppoa. Onks näin, että ne jotka on raskaana, ovat helposti raskautuvia, ja ne jotka ei ole raskaana, ovat vaikeasti raskautuvia?

    Tuo pelko on kamalaa :( eikä sille voi oikein tehdä mitään. Asennemuutosta ehdottavien kehottaisin painumaan matkoihinsa. Tämä ei ole siitä kiinni. Jossain vaiheessa se vaan naksahtaa päähän: nyt tilanne on OK, kunnes toisin todistetaan. Toivottavasti rauha laskeutuu teillekin viimeistään sen niskaturvotus (nt) ultran jälkeen viiden viikon päästä.

    Värikästä syksyä! :)

    VastaaPoista
  5. En kyllä sanoisi, että onnistuminen 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen on tapahtunut "helposti"! Meilläkin 2,5 vuotta yritystä takana, ja tänä aikana toki kaksi epäonnista raskautta on alkanutkin, mutta nyt on mennyt 1,5 vuotta ilman että on tapahtunut yhtään mitään, hoidoista huolimatta, ja jos vielä joskus tulen raskaaksi, niin en meidänkään kohdalla ajattelisi että prosessi on ollut mitenkään "helppo"... Sen mitä diabeetikkojen raskaudenaikaisesta seurannasta tiedän (tai ainakin miten meidän sairaalassa toimitaan), niin loppuraskaudessa saat kyllä rampata niin äitiys kuin sisätautipoliklinikallakin ihan riittämiin, jopa viikon välein sitten ihan lopussa :)

    VastaaPoista
  6. Varhaisraskaudessa ei ultrasta diabeetikolla ole mitään erityistä "hyötyä" eikä varhaisultria taideta tarjota kuin KU jälkeen ja julkisella tehdyissä hedelmöityshoidoissa. Koska resursseja on rajallisesti ei "mielenrauhaultria" tarjota jos se ei muusta syystä ole lääketieteellisesti perusteltua.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille vastauksista, hyvä kuulla mielipiteitä molemmilta laidoilta :)

    VastaaPoista

Ilahtuisin kommentistasi ❤️