Chillin'

Onpas viikko mennyt hyvissä fiiliksissä. Sain heti mielenrauhan, kun soitin maanantaina klinikalle. Taas saan todeta eläväni kunnolla silloin, kun olemme hoidoissa. Välikierrot on t-u-s-k-a-a. Eilen söin viimeiset Letro nappulat, joten nyt ei tarvi foolihapon lisäksi syödä mitään hetkeen. Sunnuntaina sain ohjeen tehdä ensimmäisen ovulaatiotestin. Hitto, koska oon niitä tehnytkään viimeks!

Historian havinaa on ollut havaittavissa viime päivinä. Letrozolit on aiheuttanu mulle ihan samoja kuumia aaltoja, kuin Clomifenitkin tarkalleen vuosi sitten. Muistan viime vuonna melkein pyörtyneeni töissä, koska oli tuskakuuma kesä, ja Clomit puskivat kaupan päälle vielä hikiaaltoja :D Enpäs muistanutkaan, kuinka kamalia noi kuumat aallot on! Ihan hetkessä tulee tosi kuuma ja naama on ihan hiessä, mm'mm!

Hieman oon kuitenkin panikoinut sitä, että saadaanko Letroilla ovis aikaseks. Tai no, aika paljonkin. En vaan kestä ajatusta, että taas menisi kierto hukkaan oviksen puuttumisen takia. En kestäisi sitä. Ihan pientä pistelyä oon tuntenut molemmissa munasarjoissa, mutta ei se oo uutta. Tuskin noi mun muurahaispesät on päivääkään kuhisematta :D Hyrrr jotenkin kammoksuttaa tää touhu, tulee niin pahat muistot mieleen viime vuoden Clomikierroista ja insseistä. Mulla on jokainen tällanen "muniksen kasvattelu lääkkeillä" -kierto edennyt aina tosi hitaasti tai ei ollenkaan.. Onko kellään tietoo siitä, että onko väliä, jos munarakkuloita on kasvamassa jopa kaks tai kolme? Haittaako se, vai onko vaan pääasia, että saadaan ovis aikaiseks?

Singahdimme tänään miehen kanssa jälleen mökille. Siellä sielu lepää, en kykene stressaamaan mitään, vaikka yrittäisinkin. Nyt nautin ihanista päivistä ja yritän miettiä mietin innolla maanantaita.