Voihan epätietoisuus!

Kiitos kaikille vertaistuesta <3 Koin matkan aikana lievää (joopa joo) paniikkia, jolloin kirjoittelin tänne. Sain kommenteistamme rutkasti voimaa, vertaistukea ja sylillisen hyviä neuvoja <3

Meillä oli miehen kanssa ihanin loma tähän asti tehdyistä. Kaikki meni täydellisesti, iloitsimme toisistamme ja rakkaudestamme. Mitä tekisinkään ilman häntä, en osaa kuvitellakaan. Kuten olette ehkä lukeneet, matkaamme varjosti yksi asia. Oviksen tikuttelu.

Testailusta ja sen aiheuttamasta stressistä en päässyt hetkeksikään eroon loman aikana. Ensin riemuitsin siitä, että ovis ei tullutkaan torstaihin mennessä, sitten panikoin sitä, ettei ovis tullutkaan. Vastoinkäymisiä toisensa perään. Matto vetäistiin jalkojen alta kerta toisensa perään.

Vielä tälläkin hetkellä voin sanoa eläväni täysin epätietoisuuden vallassa. Olen ymmärtänyt, että tilanteemme on täysin lose-lose. Olen kuullut puhuttavan win-win -tilanteesta, mutta en ole tähän mennessä lapsettomuustaipaleellamme sellaista kohdannut. Minulle sitä ei ole olemassa. Teemme sitten minkä päätöksen tahansa, tulemme melko varmasti pettymään.
Jos päädymme menemään huomenna siirtoon, emme voi olla ehkä kuitenkaan 100 varmoja oviksen tapahtumisesta. Mahdollisen negatiivisen raskaustestin jälkeen päätöstämme olisi helppo kritisoida; miksi mentiin niin epävarmassa tilanteessa siirtoon? Jos päättäisimme jättää siirron nyt väliin, mitä tekisin, jos kuukautiset alaisivat spontaanisti? Omaa kiertoahan en omaa, joten kuukautiset kertoisivat ovulaation tapahtuneen, ja olisi helppo syytellä, miksi ihmeessä emme menneet siirtoon? Emme voi muuta kuin hävitä.
Kysyin myös miehen mielipidettä tietysti asiaan, ja hän kertoi, että ehkä jättäisi siirron välistä. Hän haluaisi mennä ehdottoman varmassa tilanteessa siirtoon. Yli 800 euron maksaminen ei _todellakaan_ houkuttele, eikä naurattaisi, jos siirto tuottaisi negan.

Mietimme tänään useita tunteja miehen kanssa, mitä huomisen kanssa tehdään. Enkä vieläkään tiedä, mihin päädymme. Moni asia puoltaa oviksen tapahtuneen, mutta epätietoisuus meinaa pyyhkiä ne kaikki alleen. Tein listan siirtoa puolustavista ja vastustavista asioista:

Puoltaa:
- yksi positiivinen ovistesti perjantaina päivällä (toinen samaan aikaan tekemäni näytti negaa)
- limatulppa keskiviikkona + lievä ovislima
- lämmöt kohonneet 37 asteeseen ja vilustunut olo
- aika kovatkin alavatsakivut lauantaina (oletan oviksen tapahtuneen tällöin)

Vastustaa:
- epävarmuus
- toinen testeistä negatiivinen, kun toinen oli positiivinen

Mihin vaakakuppi kallistuu? Näiden faktojen kanssa soitan klinikalle huomenna ja kysyn heidänkin mielipidettä. Oma mielipiteemme ehkä on tällä hetkellä siirron skippaaminen.

Itse koen ovulaation tapahtuneen 70% varmuudella. Mutta. En haluaisi tämän olevan "kokemis- tai mielipideasia". Haluan luottaa lääketieteeseen. Miksi tällaiseen kiertoon edes lähdettiin? Kun kysyin miehen mielipidettä, hän sanoi pallon olevan minulla. Tottahan se on, ei hän voi tietää mitä olen kropassani kokenut. Tämä kuitenkin lisää paineita kohdallani, koska teen sitten minkä päätöksen tahansa, tulen pettymään.

Ja mikä kamalinta, edessä olisi taas siitä maailman ihaninta - odottelua. En tiedä, miten kestäisin sen. Minä kun luulin, että odottaminen olisi vihdoin ja viimein ohi.