Lopputulos

Päädyin näyttämään eilisen postaukseni miehelleni, koska en ilmeisestikään kykene puhumaan niin suorasti miehelleni tunteistani. Mies herkistyi jo postauksen alkumetreillä ja oli aika sanaton sen lukemisen jälkeenkin. Yritimme keskustella syyllisyyden tunteestani, mutta aika vaikea siihen on löytää mitään kulmaa. Olemme ennenkin päätyneet samaan lopputulokseen, että olemme keskustelleet lapsettomuudestamme niin paljon, että kumpikaan ei jaksa enää jauhaa asiasta. Kuitenkin pälättäisimme samoja asioita aina vaan uudelleen ja uudelleen. Mies kuitenkin sai mieleni rauhoittumaan yhdellä lauseella. Hän sanoi, että enhän voi kantaa syyllisyyttä sellaisesta asiasta, johon olen syytön. En voi kropalleni mitään, en ole päättänyt olevani lapseton, enkä varsinkaan ole valinnut pco:ta itselleni. Mies on muuten edelleenkin niin ihanan positiivinen ja optimistinen. Mitä tekisinkään ilman häntä, hän on kannatteleva voimani <3

Puhuimme myös toivottomuudestani, jonka mies koki vakavana asiana. Meillä on edessämme ensimmäinen pas, mutten voi kuvitellakaan, että se onnistuisi. Koen tilanteen toivottomaksi. En vaan osaa kuvitella sellaista tilannetta, että tikkuun piirtyisi kaksi viivaa, ja että meistä tulisi vanhemmat joku päivä. Kaikki se tuntuu niin kaukaiselta, utopialta. Kai tämä on jonkin asteista itsesuojeluvaistoa, jotta mahdollisesta pettymyksestä selviäisi edes inan paremmin. Mies muistutti moneen kertaan, että meille ei ole annettu viimeistä tuomiota vielä, kaiken pitäisi olla mahdollista. En vaan saa mielestäni sitä faktaa, että aiemmat täydellisesti onnistuneet hoidot eivät ole tuoneet täydellistä lopputulosta. Täytyyhän jossain se vika vielä olla? 

Muutenkin blogiani koskien, päätimme että näytän miehelleni aina postauksen, jos minusta siltä tuntuu. Mies ei muuten käy täällä lukemassa postauksiani. Se sopii molemmille, koska mies edelleen kokee blogitekstini ahdistaviksi.

Juttelimme mieheni kanssa myös siitä, onko aika ok ottaa lapsettomuus puheeksi. Muutaman kerran mieheni on ollut juttutuulella asian suhteen, mutta itselläni on ollut ns. hyvä päivä. Olen tällöin sivuuttanut aiheen ja sanonut, etten halua puhua. Tässä varmasti vaaditaan aika hyvää toistemme tuntemusta, jotta tietää toisen mielialan. Miksi "pilata" toisen fiilis puhumalla lapsettomuudesta? 

Klinikalle soittelin tänään ja sain ajan viikon päähän. Olemme jälleen kehissä.