Testing, testing

Eilen testailin vielä pari negaa ovistikkuihin. Tänä aamuna testi oli _edelleen_ negatiivinen. Huh kuinka helpottunut olin! Tarviiko enää edes testata? Itse oon tottunut tikuttaan ovista pari kertaa päivässä. Siks hämmennyinkin, kun lääkäri sano maanantaina ultrassa, että "koska oot tänään jo testannu ja näytti negaa niin..". Eli käsitin, että koska olin jo testannut maanantaina aamusta, niin ei tarvi enää testata sinä päivänä. Hmm.. Tuntuu että sekoon kohta näitten testailujen kans, en taida puhua miehellekään mistään muusta kuin ovistikuista :D Enkä kyllä näytä tännekään sen pahemmin mistään muusta kirjoittavan.. Välillä en kuule lainkaan, mitä mies sanoo, koska mietin niitä hemmetin ovistikkuja koko ajan.

Eilen illalla bongasin jonkinlaisen limatulpan ja panikoiduin. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen bongasin tosi vähäistä, mutta kuitenkin ihan ilmiselvää ovislimaa, vau :O Oltiin siinä taas jännän äärellä ja ihmeteltiin kehon toimintaa.
Jos ovistesti näyttää vielä tänään plussaa, oon kyllä suht katkera. Ei yksinkertasesti voi olla niin huono tsäkä, että siirron onnistuminen jää muutamasta hassusta tunnista kiinni. Ei vaan voi, edes mulla.

Samalla kun spekuloin ovistikkuja, puhuttiin miehen kanssa villejä. Jos ovis tuliskin nyt "liian aikasin" ja siirto venyis taas seuraavaan kiertoon, pääsisimme hyödyntämään oviksen silti keskenämme. Taas tulee niin kummallisia muistumia viime vuodesta, kun hyökkäsin Clomihuuruissa miehen kimppuun ovisplussan ilmestyttyä. Huh, kuinka pakonomaista toimintaa seksin harrastaminen onkaan ollu. Eipä oo ikävä niitä aikoja.
Tää lapsettomuustaipale tuntuu olevan koko ajan tällaista edestakas soutelua. Kesäkuun punktion jälkeen ajattelin, että huh, kuinka iso askel otettiin eteenpäin. Mutta nyt jos ovis pullahtaakin tänään esiin, niin mennään taas taaksepäin..

Tänään otamme suunnan kohti Viroo, edessä muutama päivä paniikinomaista tikuttelua rentoutumista!